Mummoparka

  Virtanen ei saanut naisesta silmiään irti. Sinne, minne nainen kulki, sinne menivät myös Virtasen silmät. Molemmat. Ne olivat painautuneet naiseen niin, että vaikka Virtanen ravisti päätään puolelta toiselle, silmät eivät liikahtaneetkaan.   Virtasen oli pakko ottaa kätensä avuksi. Hän tarttui silmiinsä molemmin käsin. Vasemmalla kädellä vasempaan silmään ja oikealla oikeaan. Hyvän otteen saatuaan Virtanen veti, mutta silmät eivät irronneet.   Kun Virtanen otti molemmilla käsillään kiinni yhdestä silmästä, alkoi silmä liikahdella ja irrota. Anteeksi, Virtanen sanoi naiselle. Tämä voi nyt vähän vihlaista. Sitten Virtanen repäisi silmänsä irti naisen iholta. Nainen kirkaisi. Virtanen hymyili ja sanoi olevansa Virtanen. Vappu, vastasi nainen hämmentyneenä. --- Susupetalin ylläpitämän Krapu-kirjoitushaasteen vastaus 27.4. Haastesana : Vappu. 100 sanaa miten vaan.

Näköjään tässä kävi nyt näin. Ei tässä mitään suurempaa hätää ole. Aika hirveää kyllä ja tuntuu pahalta.  Mutta otetaan rauhallisesti.  Jalat liikkuvat, kädet liikkuu. Kukaan ei ole kuollut eikä mitään hajonnut. Sydän takoo rintaan kyllä ja henki on loppua mutta ei suurempia. Ei voi mitään. Elämä heittelee, ajatteli Virtanen ja pyöritteli päätään, joka olikin kuin pyörremyrskyn jäljiltä.  Molemmat hiukset sojottivat kaikkiin ilmansuuntiin.  Virtanen vaihtoi jalkaansa, jonka seurauksena ylävartalon paino alkoi siirtyä lanteen toiselle lonkalle. Sekin jo helpotti. Virtanen katsoi kaukaisuuteen, joka sijaitsi jossain Prisman parkkipaikan ja taivaalta roikkuvien pilvien välimaastossa. Sori, Virtanen sanoi puhelimeen. Olen nyt vähän pahassa paikassa. Kirjoitushaaste, jota ylläpitää Susupetal. Tällä kerralla aiheena oli tasan sadan sanan teksti jonka alku on ”näköjään tässä kävi nyt näin”.

  Joskus sitä vain istuu kiikkutuolissa muistikirja avoimena reisien päällä.  Kynä on sormien välissä valmiina ja viritettynä. Mutta mitään ei tapahdu. Ilman aivotoimintaa ei kynäkään liiku, ihme, että on käteen asti päässyt. Yksi esimerkki ideoiden puutteesta on muuten se, että kirjoittaja kirjoittaa kirjoittamisesta.  Se on aihe josta kirjoittaja osaa aina jotakin lausua. Ammattikirjoittaja repii nasevia juttuja selkärangastaan kun kaltaiseni kirjoittelija etsii jutunaiheita palavista hihoistaan tai revityistä pelihousuistaan. Hyppäisipä eteeni nyt vaikkapa alaston Naapurin ukko.  Tästäkin varmasti puhutaan kirjoittamista opettavissa laitoksissa ja tilaisuuksissa.  Että miten niin hyppäisipä.  Sen voi ihan itse laittaa sinne hyppimään.  Kirjoittajalla on sellainen valta.   Nyt se sitten hyppii tuolla pihamaalla. Tasajalkaa.