Mummoparka

  Virtanen ei saanut naisesta silmiään irti. Sinne, minne nainen kulki, sinne menivät myös Virtasen silmät. Molemmat. Ne olivat painautuneet naiseen niin, että vaikka Virtanen ravisti päätään puolelta toiselle, silmät eivät liikahtaneetkaan.   Virtasen oli pakko ottaa kätensä avuksi. Hän tarttui silmiinsä molemmin käsin. Vasemmalla kädellä vasempaan silmään ja oikealla oikeaan. Hyvän otteen saatuaan Virtanen veti, mutta silmät eivät irronneet.   Kun Virtanen otti molemmilla käsillään kiinni yhdestä silmästä, alkoi silmä liikahdella ja irrota. Anteeksi, Virtanen sanoi naiselle. Tämä voi nyt vähän vihlaista. Sitten Virtanen repäisi silmänsä irti naisen iholta. Nainen kirkaisi. Virtanen hymyili ja sanoi olevansa Virtanen. Vappu, vastasi nainen hämmentyneenä. --- Susupetalin ylläpitämän Krapu-kirjoitushaasteen vastaus 27.4. Haastesana : Vappu. 100 sanaa miten vaan.

  Pölynimurikauppias     Viikon sadas ovi, eikä yhtään pokaa. Mutta kukapa näitä pettymyksiä laskee, ajatteli Virtanen ja soitti ovikelloa numero 101. Ovikello kaikui porraskäytävässä mutta kukaan ei tullut avaamaan. Oven takana oli joku, Virtanen oli siitä varma. Sellaisen oppii aistimaan, kun tarpeeksi kiertää. Hengityksen läsnäolon tuntee oven läpi. Virtanen soitti kelloa uudestaan. Joku tirskui viereisessä huoneistossa. Kolmas painallus. Ei mitään. Virtanen kohensi jaloissaan olevan pölynimurin asentoa. Imurin letku kiemursi ja kolahti lattialle.   Virtanen pyyhki silmäkulmastaan kyyneleen ja poskeltaan jo sinne vyöryneet. Ruskean puvun hiha oli karheaa tweediä. Oli raskasta hengittää. Häkki, jonka Virtanen tunsi ympärillään, kiristyi.   Seuraava ovi. Se on jo perinne.         -- Krapu, kirjoitushaaste jota ylläpitää Susupetal. Tasan sadan sanan kirjoitus annetusta aiheesta. Täll...

Näköjään tässä kävi nyt näin. Ei tässä mitään suurempaa hätää ole. Aika hirveää kyllä ja tuntuu pahalta.  Mutta otetaan rauhallisesti.  Jalat liikkuvat, kädet liikkuu. Kukaan ei ole kuollut eikä mitään hajonnut. Sydän takoo rintaan kyllä ja henki on loppua mutta ei suurempia. Ei voi mitään. Elämä heittelee, ajatteli Virtanen ja pyöritteli päätään, joka olikin kuin pyörremyrskyn jäljiltä.  Molemmat hiukset sojottivat kaikkiin ilmansuuntiin.  Virtanen vaihtoi jalkaansa, jonka seurauksena ylävartalon paino alkoi siirtyä lanteen toiselle lonkalle. Sekin jo helpotti. Virtanen katsoi kaukaisuuteen, joka sijaitsi jossain Prisman parkkipaikan ja taivaalta roikkuvien pilvien välimaastossa. Sori, Virtanen sanoi puhelimeen. Olen nyt vähän pahassa paikassa. Kirjoitushaaste, jota ylläpitää Susupetal. Tällä kerralla aiheena oli tasan sadan sanan teksti jonka alku on ”näköjään tässä kävi nyt näin”.

Virtanen ei voinut sietää appelsiineja. Räikeitä ja kirpeitä. Sattuu silmiin ja suuhun samaan aikaan ja sormet liimaantuvat toisiinsa. Sitten se valkoinen ketto hedelmälihan päällä, jolle ei ole mitään käyttöä tai tarkoitusta. Jumalat ovat sen sinne liimanneet kädellisten kiusaksi. Kädettömät imaisevat ne suuhun kokonaisina niin eivät huomaa tällaisia appelsiineihin liittyviä negatiivisia seikkoja, tuumiskeli Virtanen, jolla oli appelsiinien kanssa toinenkin ongelma. Virtanen oli nimittäin voittanut appelsiinit arpajaisissa eikä tiennyt mitä niille tehdä. Appelsiineja oli kymmeniä, ellei satoja. Virtanen raapi päätään. Otti appelsiinin käteensä, avasi ikkunan ja huusi ohikulkijoille. Ota koppi! Siellä lentelivät appelsiinit hämäläisen pikkukaupungin kadulla  kuin pienet auringot pimenevään iltaan.     --------- Kirjoitushaaste, Krapu, jota ylläpitää Susupetal. Tällä viikolla haasteena kirjoittaa kuvasta mitä vaan. 100 sanaa.

Maantie kulki kaupungin laitamilta kohti etelää. Ei mutkia matkassa. Se oli asvaltoitu 1960-luvulla ja kaipasi korjausta mutta vähäisen liikenteen vuoksi sitä ei koskaan korjattu.  Siinä se silti oli ja sitä pitkin pystyi kulkemaan. Sen pinta oli halkeillut ja muistutti rapeaksi paistetun ruislimpun pintaa. Syvistä railoista pisti esiin vaaleampaa hiekkaa ja soraa. Tien laitaan oli kuivunut sammakko, jonka pinnalla ahersi kaksi muurahaista. Koska tie oli kuin viivoittimella vedetty se näytti matkaavan kaukana edessä ja kapenevan koko ajan niin, että tie katosi pieneen mustaan pisteeseen taivaanrannassa.  Virtanen jatkoi matkaansa. Pitäisi olla kymmenen päivän kuluttua Roomassa, se mietti.  Että ehtiikö sittenkään. -- Kirjoitushaaste, 100 sanaa aiheesta Maantie. Haastetta ylläpitää Susupetal