Siirry pääsisältöön

SILMÄPELIÄ

 

Virtanen ei saanut naisesta silmiään irti.

Sinne, minne nainen kulki, sinne menivät myös Virtasen silmät.

Molemmat.

Ne olivat painautuneet naiseen niin, että vaikka Virtanen

ravisti päätään puolelta toiselle, silmät eivät liikahtaneetkaan.

 

Virtasen oli pakko ottaa kätensä avuksi.

Hän tarttui silmiinsä molemmin käsin.

Vasemmalla kädellä vasempaan silmään ja oikealla oikeaan.

Hyvän otteen saatuaan Virtanen veti, mutta silmät eivät irronneet.

 

Kun Virtanen otti molemmilla käsillään kiinni yhdestä silmästä, alkoi

silmä liikahdella ja irrota.

Anteeksi, Virtanen sanoi naiselle.

Tämä voi nyt vähän vihlaista.

Sitten Virtanen repäisi silmänsä irti naisen iholta.

Nainen kirkaisi.

Virtanen hymyili ja sanoi olevansa Virtanen.

Vappu, vastasi nainen hämmentyneenä.



---

Susupetalin ylläpitämän Krapu-kirjoitushaasteen vastaus 27.4.

Haastesana : Vappu.

100 sanaa miten vaan.

Kommentit

  1. Olipas Virtasen silmät tiukasti kiinni vapussa :)

    VastaaPoista
  2. Hahhah, tuollaista voi sattua ja kiskaiseminen se vasta sattuukin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siinä vaiheessa on oltava tosi varovainen TAI sitten repäistävä täysillä.

      Poista
  3. Virtasparka ja vappuparka! 😂 täällä iloisesti hihittelen hauskalle tarinallesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että vähän nauratti. Virtaselle näyttää sattuvan kaikenlaista.

      Poista
  4. Noudatti sitä ohjetta, että jos silmäsi viettelee sinua, repäise se irti! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Virtasella taitaa olla taipumus joutua viettelysten uhriksi. Hyvä oppia toimintatavat.

      Poista
  5. Voi sentään Virtanen. Onhan se rumaa tuijottaa vierasta henkilöä niin kauan, että silmät tarttuvat kiinni. Hauska krapu, sopii mainiosti vappumeininkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se niin. Ei saa tuijottaa. Mutta Virtasen sydän läpätti, ei voinut muuta.

      Poista
  6. Voi eiii -DDD Ajattelin että nainen löytää silmät taskustaan mutta ei sittenkään. Oikeaa vappuiloittelua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vapun ihossa oli jotakin taskujen kangasta kiinnostavampaa :-)

      Poista
  7. Mainio tarina! Hihittelen täällä kotonani varmaan koko päivän. Repesin täysillä tähän: "Sinne, minne nainen kulki, sinne menivät myös Virtasen silmät.

    Molemmat."

    VastaaPoista
  8. HAH! Mainio vapputarina! Kävin vapputansseissa ja siellä ei yhden miehen käsi irronnut naisensa takapuolesta :o)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos jos jätät kommentin. Pyrin vastaamaan aina ja jätän jälkiä myös omaan blogiisi kunhan keinumiselta ja kiikkumiselta ehdin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oil on canvas

  Varpusten lukumäärä on romahtanut, sanoi Naapurin ukko. Ei täällä pihamaalla tapaa enää kuin harakoita, se jatkoi ja otti leveämmän haara-asennon ja paremman otteen siveltimestään jolla se sitten laveerasi taivasta. Taulun etualalle se oli luonnostellut varpusen henkitoreisiin ja taivaalle putoavat kyyneleet. Naapurin ukko kuivasi silmäkulmansa kämmenen syrjään ja nyyhkäisi, että vain vahvimmat selviävät. Että varpunen on liian heikko kilpailija tässä elämänmuotojen ja yhteiskuntien armottomassa taistelussa.  Harakat alkoivat nauraa omenapuun oksalla. Ne keinuttelivat ja keikuttelivat kehoaan ja pyrstöään niin kuin harakoilla on tapana.  Onpa sentään harakoita, tuumasi Naapurin ukko, veti viimeiset siveltimen vedot ja signeerasi taulun sen oikeaan alakulmaan.

Marseljeesi

Musta tuntuu, että runous on kuin kynttilä. Mieti nyt.  Joku sytyttää kynttilän ja sen liekki alkaa lepattaa.  Just niin kuin runotkin parhaimmillaan alkavat lepattaa sydänalassa, kynttilän liekki lepattaa kynttilässä, sen sydämessä.  Runot lämmittävät ja lohduttavat.  Niissä on kaikki tunteet ja ne voivat olla vaarallisiakin niin kuin liekit päästessään irti kynttilästä tai niiden tarttuessa vieressä oleviin, liekkiä odottaviin kynttilöihin, jotka voivat muuttaa maailmaa tai tuhota sen.  Niin kuin joku vallankumous. Kansojen ylle voi nousta kaikkia yhdistävä laulu. Mutta mitäs jos sataa vettä tai ei vaan ole stidejä? No silloin ei tuli pala mutta joku voi silti kirjoittaa runon joka sytyttää. --

Yllätti

Näköjään tässä kävi nyt näin. Ei tässä mitään suurempaa hätää ole. Aika hirveää kyllä ja tuntuu pahalta.  Mutta otetaan rauhallisesti.  Jalat liikkuvat, kädet liikkuu. Kukaan ei ole kuollut eikä mitään hajonnut. Sydän takoo rintaan kyllä ja henki on loppua mutta ei suurempia. Ei voi mitään. Elämä heittelee, ajatteli Virtanen ja pyöritteli päätään, joka olikin kuin pyörremyrskyn jäljiltä.  Molemmat hiukset sojottivat kaikkiin ilmansuuntiin.  Virtanen vaihtoi jalkaansa, jonka seurauksena ylävartalon paino alkoi siirtyä lanteen toiselle lonkalle. Sekin jo helpotti. Virtanen katsoi kaukaisuuteen, joka sijaitsi jossain Prisman parkkipaikan ja taivaalta roikkuvien pilvien välimaastossa. Sori, Virtanen sanoi puhelimeen. Olen nyt vähän pahassa paikassa. Kirjoitushaaste, jota ylläpitää Susupetal. Tällä kerralla aiheena oli tasan sadan sanan teksti jonka alku on ”näköjään tässä kävi nyt näin”.