Mummoparka

  Näinä levottomina maailmanpolitiikan aikoina kun suuret ovat taas alkaneet syödä pienempiään, pidimme Naapurin ukon kanssa hätäkokouksen ja päätimme, että se on loppu nyt.  Hyökkäys on paras puolustus, totesimme yhteisessä loppulausumassa jonka julkaisimme kansainväliselle lehdistölle aiemmin tänään. Loppulausuman mukaan suoritamme yleisen liikekannallepanon yhteisesti Baltian, Puolan ja Ukrainan kanssa. Keräämme kaiken raudan joka nurkista löytyy ja suoritamme väkevän offensiivin ja työnnämme venäjän rajat kauemmaksi itään.  Kaivamme uudelle rajalle syvän ja leveän vallihaudan joka ulottuu Vienanmereltä Kaspian meren eteläosiin.  Urheat sissijoukkomme sijoittavat rajalle etanapommeja jotka räjähtäessään irrottavat koko hemmetin Venäjän Euroopasta.  Räjähdyksiä seuraavissa maanjäristyksissä Venäjä irtoaa myös Aasiasta ja alkaa ajelehtia kohti merta. Jossain Tyynellä valtamerellä se törmäilee jäävuoriin ja myrskyihin sillä seurauksella että hajoaa lopulta pieni...

Nyt päästät heti irti siitä Pätkästä! En varmasti päästä, ajatteli Pekka ja mätki Pätkää. Kumpi tämän aloitti? Pätkä sanoi, että Pekka. Pekka että Pätkä. Jos ette nyt heti lopeta niin takavarikoin teidän kännykät! Pekka vilkaisi Pätkää ja Pätkä Pekkaa mutta alkoivat heti mätkiä toisiaan. Mekastus oli niin kaamea ja hurja, että naapuritalon amerikkalainen Kapteeni asteli paikalle. Que cojones,pendejos!? Se huusi punaisena niin, että Pekka ja Pätkä säikähtivät ja lopettivat mätkimisen. Pihamaa oli täynnä verta ja luunkappaleita. Pekka puuskutti. Pätkä vilkaisi kerrostalon sulkeutuvaa ikkunaa ja nyyhkäisi.