Siirry pääsisältöön

 

Pölynimurikauppias

 

 

Viikon sadas ovi, eikä yhtään pokaa.

Mutta kukapa näitä pettymyksiä laskee, ajatteli Virtanen ja soitti ovikelloa numero 101.

Ovikello kaikui porraskäytävässä mutta kukaan ei tullut avaamaan.

Oven takana oli joku, Virtanen oli siitä varma.

Sellaisen oppii aistimaan, kun tarpeeksi kiertää.

Hengityksen läsnäolon tuntee oven läpi.

Virtanen soitti kelloa uudestaan.

Joku tirskui viereisessä huoneistossa.

Kolmas painallus.

Ei mitään.

Virtanen kohensi jaloissaan olevan pölynimurin asentoa.

Imurin letku kiemursi ja kolahti lattialle.

 

Virtanen pyyhki silmäkulmastaan kyyneleen ja poskeltaan jo sinne vyöryneet.

Ruskean puvun hiha oli karheaa tweediä.

Oli raskasta hengittää.

Häkki, jonka Virtanen tunsi ympärillään, kiristyi.

 

Seuraava ovi.

Se on jo perinne.

 

 

 

 

--

Krapu, kirjoitushaaste jota ylläpitää Susupetal.

Tasan sadan sanan kirjoitus annetusta aiheesta.

Tällä viikolla haasteena sanat; Tirskua, häkki ja perinne.

Kommentit

  1. Voi Virtasta, tuossa on elanto tiukilla.
    Aikanaan kävi kaikenlaisia kauppiaita oven takana: kirjasarjoja, mattoja, pölynimureita ja jos vaikka mitä. Muistan, kun pihalle tuli veitsien teroittaja. Kaikki äidit keräsivät veitsensä ja saksensa ja menivät pihalle.
    Nykyään on kerrotaloissa ovikoodit, eipä ole Virtasilla enää tänne asiaa.

    VastaaPoista
  2. Rankka on Virtasen työ. Nykyään ei imurikauppiaat pääse edes kerrostaloihin, alaovet ovat lukossa. Omakotitaloihin pääsee, mutta kaikilla on jo imurit.

    VastaaPoista
  3. Katoavaa kansanperinnettä on kiertävät kulkukauppiaat. Ehkäpä Virtasenkin kannattaisi vaihtaa ammattia, vaikka puhelinmyyjäksi. Mutta hauskasti kirjoitettu tarina vaikka tippa nousi silmään Virtasen puolesta.😢

    VastaaPoista
  4. Onneksi ovilla kaupustelu on loppunut melk.kokonaan. Ränni-, katto ym..koputtelee silloin tällöin. Aika on muuttunut silläkin kohtaa..👍

    VastaaPoista
  5. Ahdistava on Virtasen tilanne.Tietää itsekin työnsä toivottomaksi, mutta yrittänyttä ei laiteta.

    VastaaPoista
  6. Katoavaa perinnettä. Vuosikymmeniä sitten päiväkodeissa laulettiin Kulkukauppias-laulua. Nyt lapset olisivat varmasti ihmeissään, että mikä se sellainen on! Sääliksi käy Virtasta kuten tämän päivän puhelinmyyjiäkin. Minullakin puhelinesto lähtee hyvin nopeasti!

    VastaaPoista
  7. Muinoin kiertävä kauppias oli jopa toivottu vieras, sitten ovet sulkeutuivat ja nykyään varmaan jo soitettaisiin hätäkeskukseen, jos ilmestyisi ovelle :-).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos jos jätät kommentin. Pyrin vastaamaan aina ja jätän jälkiä myös omaan blogiisi kunhan keinumiselta ja kiikkumiselta ehdin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SILMÄPELIÄ

  Virtanen ei saanut naisesta silmiään irti. Sinne, minne nainen kulki, sinne menivät myös Virtasen silmät. Molemmat. Ne olivat painautuneet naiseen niin, että vaikka Virtanen ravisti päätään puolelta toiselle, silmät eivät liikahtaneetkaan.   Virtasen oli pakko ottaa kätensä avuksi. Hän tarttui silmiinsä molemmin käsin. Vasemmalla kädellä vasempaan silmään ja oikealla oikeaan. Hyvän otteen saatuaan Virtanen veti, mutta silmät eivät irronneet.   Kun Virtanen otti molemmilla käsillään kiinni yhdestä silmästä, alkoi silmä liikahdella ja irrota. Anteeksi, Virtanen sanoi naiselle. Tämä voi nyt vähän vihlaista. Sitten Virtanen repäisi silmänsä irti naisen iholta. Nainen kirkaisi. Virtanen hymyili ja sanoi olevansa Virtanen. Vappu, vastasi nainen hämmentyneenä. --- Susupetalin ylläpitämän Krapu-kirjoitushaasteen vastaus 27.4. Haastesana : Vappu. 100 sanaa miten vaan.

Yllätti

Näköjään tässä kävi nyt näin. Ei tässä mitään suurempaa hätää ole. Aika hirveää kyllä ja tuntuu pahalta.  Mutta otetaan rauhallisesti.  Jalat liikkuvat, kädet liikkuu. Kukaan ei ole kuollut eikä mitään hajonnut. Sydän takoo rintaan kyllä ja henki on loppua mutta ei suurempia. Ei voi mitään. Elämä heittelee, ajatteli Virtanen ja pyöritteli päätään, joka olikin kuin pyörremyrskyn jäljiltä.  Molemmat hiukset sojottivat kaikkiin ilmansuuntiin.  Virtanen vaihtoi jalkaansa, jonka seurauksena ylävartalon paino alkoi siirtyä lanteen toiselle lonkalle. Sekin jo helpotti. Virtanen katsoi kaukaisuuteen, joka sijaitsi jossain Prisman parkkipaikan ja taivaalta roikkuvien pilvien välimaastossa. Sori, Virtanen sanoi puhelimeen. Olen nyt vähän pahassa paikassa. Kirjoitushaaste, jota ylläpitää Susupetal. Tällä kerralla aiheena oli tasan sadan sanan teksti jonka alku on ”näköjään tässä kävi nyt näin”.

KIIRETTÄ PITÄÄ

Maantie kulki kaupungin laitamilta kohti etelää. Ei mutkia matkassa. Se oli asvaltoitu 1960-luvulla ja kaipasi korjausta mutta vähäisen liikenteen vuoksi sitä ei koskaan korjattu.  Siinä se silti oli ja sitä pitkin pystyi kulkemaan. Sen pinta oli halkeillut ja muistutti rapeaksi paistetun ruislimpun pintaa. Syvistä railoista pisti esiin vaaleampaa hiekkaa ja soraa. Tien laitaan oli kuivunut sammakko, jonka pinnalla ahersi kaksi muurahaista. Koska tie oli kuin viivoittimella vedetty se näytti matkaavan kaukana edessä ja kapenevan koko ajan niin, että tie katosi pieneen mustaan pisteeseen taivaanrannassa.  Virtanen jatkoi matkaansa. Pitäisi olla kymmenen päivän kuluttua Roomassa, se mietti.  Että ehtiikö sittenkään. -- Kirjoitushaaste, 100 sanaa aiheesta Maantie. Haastetta ylläpitää Susupetal