Siirry pääsisältöön

 

Pölynimurikauppias

 

 

Viikon sadas ovi, eikä yhtään pokaa.

Mutta kukapa näitä pettymyksiä laskee, ajatteli Virtanen ja soitti ovikelloa numero 101.

Ovikello kaikui porraskäytävässä mutta kukaan ei tullut avaamaan.

Oven takana oli joku, Virtanen oli siitä varma.

Sellaisen oppii aistimaan, kun tarpeeksi kiertää.

Hengityksen läsnäolon tuntee oven läpi.

Virtanen soitti kelloa uudestaan.

Joku tirskui viereisessä huoneistossa.

Kolmas painallus.

Ei mitään.

Virtanen kohensi jaloissaan olevan pölynimurin asentoa.

Imurin letku kiemursi ja kolahti lattialle.

 

Virtanen pyyhki silmäkulmastaan kyyneleen ja poskeltaan jo sinne vyöryneet.

Ruskean puvun hiha oli karheaa tweediä.

Oli raskasta hengittää.

Häkki, jonka Virtanen tunsi ympärillään, kiristyi.

 

Seuraava ovi.

Se on jo perinne.

 

 

 

 

--

Krapu, kirjoitushaaste jota ylläpitää Susupetal.

Tasan sadan sanan kirjoitus annetusta aiheesta.

Tällä viikolla haasteena sanat; Tirskua, häkki ja perinne.

Kommentit

  1. Voi Virtasta, tuossa on elanto tiukilla.
    Aikanaan kävi kaikenlaisia kauppiaita oven takana: kirjasarjoja, mattoja, pölynimureita ja jos vaikka mitä. Muistan, kun pihalle tuli veitsien teroittaja. Kaikki äidit keräsivät veitsensä ja saksensa ja menivät pihalle.
    Nykyään on kerrotaloissa ovikoodit, eipä ole Virtasilla enää tänne asiaa.

    VastaaPoista
  2. Rankka on Virtasen työ. Nykyään ei imurikauppiaat pääse edes kerrostaloihin, alaovet ovat lukossa. Omakotitaloihin pääsee, mutta kaikilla on jo imurit.

    VastaaPoista
  3. Katoavaa kansanperinnettä on kiertävät kulkukauppiaat. Ehkäpä Virtasenkin kannattaisi vaihtaa ammattia, vaikka puhelinmyyjäksi. Mutta hauskasti kirjoitettu tarina vaikka tippa nousi silmään Virtasen puolesta.😢

    VastaaPoista
  4. Onneksi ovilla kaupustelu on loppunut melk.kokonaan. Ränni-, katto ym..koputtelee silloin tällöin. Aika on muuttunut silläkin kohtaa..👍

    VastaaPoista
  5. Ahdistava on Virtasen tilanne.Tietää itsekin työnsä toivottomaksi, mutta yrittänyttä ei laiteta.

    VastaaPoista
  6. Katoavaa perinnettä. Vuosikymmeniä sitten päiväkodeissa laulettiin Kulkukauppias-laulua. Nyt lapset olisivat varmasti ihmeissään, että mikä se sellainen on! Sääliksi käy Virtasta kuten tämän päivän puhelinmyyjiäkin. Minullakin puhelinesto lähtee hyvin nopeasti!

    VastaaPoista
  7. Muinoin kiertävä kauppias oli jopa toivottu vieras, sitten ovet sulkeutuivat ja nykyään varmaan jo soitettaisiin hätäkeskukseen, jos ilmestyisi ovelle :-).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos jos jätät kommentin. Pyrin vastaamaan aina ja jätän jälkiä myös omaan blogiisi kunhan keinumiselta ja kiikkumiselta ehdin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oil on canvas

  Varpusten lukumäärä on romahtanut, sanoi Naapurin ukko. Ei täällä pihamaalla tapaa enää kuin harakoita, se jatkoi ja otti leveämmän haara-asennon ja paremman otteen siveltimestään jolla se sitten laveerasi taivasta. Taulun etualalle se oli luonnostellut varpusen henkitoreisiin ja taivaalle putoavat kyyneleet. Naapurin ukko kuivasi silmäkulmansa kämmenen syrjään ja nyyhkäisi, että vain vahvimmat selviävät. Että varpunen on liian heikko kilpailija tässä elämänmuotojen ja yhteiskuntien armottomassa taistelussa.  Harakat alkoivat nauraa omenapuun oksalla. Ne keinuttelivat ja keikuttelivat kehoaan ja pyrstöään niin kuin harakoilla on tapana.  Onpa sentään harakoita, tuumasi Naapurin ukko, veti viimeiset siveltimen vedot ja signeerasi taulun sen oikeaan alakulmaan.

Marseljeesi

Musta tuntuu, että runous on kuin kynttilä. Mieti nyt.  Joku sytyttää kynttilän ja sen liekki alkaa lepattaa.  Just niin kuin runotkin parhaimmillaan alkavat lepattaa sydänalassa, kynttilän liekki lepattaa kynttilässä, sen sydämessä.  Runot lämmittävät ja lohduttavat.  Niissä on kaikki tunteet ja ne voivat olla vaarallisiakin niin kuin liekit päästessään irti kynttilästä tai niiden tarttuessa vieressä oleviin, liekkiä odottaviin kynttilöihin, jotka voivat muuttaa maailmaa tai tuhota sen.  Niin kuin joku vallankumous. Kansojen ylle voi nousta kaikkia yhdistävä laulu. Mutta mitäs jos sataa vettä tai ei vaan ole stidejä? No silloin ei tuli pala mutta joku voi silti kirjoittaa runon joka sytyttää. --

KIIRETTÄ PITÄÄ

Maantie kulki kaupungin laitamilta kohti etelää. Ei mutkia matkassa. Se oli asvaltoitu 1960-luvulla ja kaipasi korjausta mutta vähäisen liikenteen vuoksi sitä ei koskaan korjattu.  Siinä se silti oli ja sitä pitkin pystyi kulkemaan. Sen pinta oli halkeillut ja muistutti rapeaksi paistetun ruislimpun pintaa. Syvistä railoista pisti esiin vaaleampaa hiekkaa ja soraa. Tien laitaan oli kuivunut sammakko, jonka pinnalla ahersi kaksi muurahaista. Koska tie oli kuin viivoittimella vedetty se näytti matkaavan kaukana edessä ja kapenevan koko ajan niin, että tie katosi pieneen mustaan pisteeseen taivaanrannassa.  Virtanen jatkoi matkaansa. Pitäisi olla kymmenen päivän kuluttua Roomassa, se mietti.  Että ehtiikö sittenkään. -- Kirjoitushaaste, 100 sanaa aiheesta Maantie. Haastetta ylläpitää Susupetal