Siirry pääsisältöön

Oil on canvas

 

Varpusten lukumäärä on romahtanut, sanoi Naapurin ukko.

Ei täällä pihamaalla tapaa enää kuin harakoita, se jatkoi ja otti leveämmän haara-asennon ja paremman otteen siveltimestään jolla se sitten laveerasi taivasta. Taulun etualalle se oli luonnostellut varpusen henkitoreisiin ja taivaalle putoavat kyyneleet. Naapurin ukko kuivasi silmäkulmansa kämmenen syrjään ja nyyhkäisi, että vain vahvimmat selviävät. Että varpunen on liian heikko kilpailija tässä elämänmuotojen ja yhteiskuntien armottomassa taistelussa. 

Harakat alkoivat nauraa omenapuun oksalla. Ne keinuttelivat ja keikuttelivat kehoaan ja pyrstöään niin kuin harakoilla on tapana. 

Onpa sentään harakoita, tuumasi Naapurin ukko, veti viimeiset siveltimen vedot ja signeerasi taulun sen oikeaan alakulmaan.

Kommentit

  1. Voihan henkitoreinen varpunen jouluaamuna.
    Ja harakat nauravat!

    Oikeassa on Naapurin ukko, ei noita varpusia enää parveile samoissa määrin kuin muinoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki muuttuu ja elää. Aika entinen ei koskaan enää palaa.

      Poista
  2. Taivaalla oli "putoavat kyyneleet". Hyvä kielikuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielikuvat on kivoja jos ne herättää kivoja kuvia!

      Poista
  3. Varpuset ovat tosiaan vähentyneet minimiin, pikkuvarpuset vielä selviävät ihmisten ruokinnalla.
    Niinhän se on, että vahvimmat selviävät, eläimet ja ihmiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se on. Jatkuvaa tappelua elintilasta ja elinmahdollisuuksista.

      Poista
  4. No ei ollut Naaprin ukolla paljon ilmoitettavaa viikonvaihteen pihabongaksesta, täällä kolmea tiaislajia, joissa kuusitiainekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä Naapurin ukolla oli muita hommia niin paljon ettei ehtinyt liiemmin

      Poista
  5. Olen ollut huomaavinani että pikkulintujen vierailut ruokinta paikalla ovat vähentyneet selvästi. Naapurin ukko oli syystäkin surullinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se mieli mataloituu aina kun luontoa tuhoutuu. Ikävää. Täytyy yrittää olla paremmin luonnon kanssa, ihmiskuntana.

      Poista
  6. Faktoja laitoit Naapurin ukon pohtimaan.Minuakin huolettaa varpusten sekä hömötiaisten väheneminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Toisaalta, eikö maailmalta kaiveta myös koko ajan joitain uusia eliöitä ja eläjiä joista ei ole ennen kuultukaan.

      Poista
  7. Viime viikonlopun pihabongauksen jälkeinen uutinen: "Uhanalaiseksi luokiteltuja varpusia havaittiin vähemmän kuin kertaakaan Pihabongauksen 20-vuotisen historian aikana: laji väheni peräti kolmanneksen viime vuodesta."

    Kyyneliin on syytä!

    VastaaPoista
  8. Varpuset ovat katoava luonnonvara 😪

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos jos jätät kommentin. Pyrin vastaamaan aina ja jätän jälkiä myös omaan blogiisi kunhan keinumiselta ja kiikkumiselta ehdin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SILMÄPELIÄ

  Virtanen ei saanut naisesta silmiään irti. Sinne, minne nainen kulki, sinne menivät myös Virtasen silmät. Molemmat. Ne olivat painautuneet naiseen niin, että vaikka Virtanen ravisti päätään puolelta toiselle, silmät eivät liikahtaneetkaan.   Virtasen oli pakko ottaa kätensä avuksi. Hän tarttui silmiinsä molemmin käsin. Vasemmalla kädellä vasempaan silmään ja oikealla oikeaan. Hyvän otteen saatuaan Virtanen veti, mutta silmät eivät irronneet.   Kun Virtanen otti molemmilla käsillään kiinni yhdestä silmästä, alkoi silmä liikahdella ja irrota. Anteeksi, Virtanen sanoi naiselle. Tämä voi nyt vähän vihlaista. Sitten Virtanen repäisi silmänsä irti naisen iholta. Nainen kirkaisi. Virtanen hymyili ja sanoi olevansa Virtanen. Vappu, vastasi nainen hämmentyneenä. --- Susupetalin ylläpitämän Krapu-kirjoitushaasteen vastaus 27.4. Haastesana : Vappu. 100 sanaa miten vaan.

Yllätti

Näköjään tässä kävi nyt näin. Ei tässä mitään suurempaa hätää ole. Aika hirveää kyllä ja tuntuu pahalta.  Mutta otetaan rauhallisesti.  Jalat liikkuvat, kädet liikkuu. Kukaan ei ole kuollut eikä mitään hajonnut. Sydän takoo rintaan kyllä ja henki on loppua mutta ei suurempia. Ei voi mitään. Elämä heittelee, ajatteli Virtanen ja pyöritteli päätään, joka olikin kuin pyörremyrskyn jäljiltä.  Molemmat hiukset sojottivat kaikkiin ilmansuuntiin.  Virtanen vaihtoi jalkaansa, jonka seurauksena ylävartalon paino alkoi siirtyä lanteen toiselle lonkalle. Sekin jo helpotti. Virtanen katsoi kaukaisuuteen, joka sijaitsi jossain Prisman parkkipaikan ja taivaalta roikkuvien pilvien välimaastossa. Sori, Virtanen sanoi puhelimeen. Olen nyt vähän pahassa paikassa. Kirjoitushaaste, jota ylläpitää Susupetal. Tällä kerralla aiheena oli tasan sadan sanan teksti jonka alku on ”näköjään tässä kävi nyt näin”.

KIIRETTÄ PITÄÄ

Maantie kulki kaupungin laitamilta kohti etelää. Ei mutkia matkassa. Se oli asvaltoitu 1960-luvulla ja kaipasi korjausta mutta vähäisen liikenteen vuoksi sitä ei koskaan korjattu.  Siinä se silti oli ja sitä pitkin pystyi kulkemaan. Sen pinta oli halkeillut ja muistutti rapeaksi paistetun ruislimpun pintaa. Syvistä railoista pisti esiin vaaleampaa hiekkaa ja soraa. Tien laitaan oli kuivunut sammakko, jonka pinnalla ahersi kaksi muurahaista. Koska tie oli kuin viivoittimella vedetty se näytti matkaavan kaukana edessä ja kapenevan koko ajan niin, että tie katosi pieneen mustaan pisteeseen taivaanrannassa.  Virtanen jatkoi matkaansa. Pitäisi olla kymmenen päivän kuluttua Roomassa, se mietti.  Että ehtiikö sittenkään. -- Kirjoitushaaste, 100 sanaa aiheesta Maantie. Haastetta ylläpitää Susupetal