Siirry pääsisältöön

Oil on canvas

 

Varpusten lukumäärä on romahtanut, sanoi Naapurin ukko.

Ei täällä pihamaalla tapaa enää kuin harakoita, se jatkoi ja otti leveämmän haara-asennon ja paremman otteen siveltimestään jolla se sitten laveerasi taivasta. Taulun etualalle se oli luonnostellut varpusen henkitoreisiin ja taivaalle putoavat kyyneleet. Naapurin ukko kuivasi silmäkulmansa kämmenen syrjään ja nyyhkäisi, että vain vahvimmat selviävät. Että varpunen on liian heikko kilpailija tässä elämänmuotojen ja yhteiskuntien armottomassa taistelussa. 

Harakat alkoivat nauraa omenapuun oksalla. Ne keinuttelivat ja keikuttelivat kehoaan ja pyrstöään niin kuin harakoilla on tapana. 

Onpa sentään harakoita, tuumasi Naapurin ukko, veti viimeiset siveltimen vedot ja signeerasi taulun sen oikeaan alakulmaan.

Kommentit

  1. Voihan henkitoreinen varpunen jouluaamuna.
    Ja harakat nauravat!

    Oikeassa on Naapurin ukko, ei noita varpusia enää parveile samoissa määrin kuin muinoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki muuttuu ja elää. Aika entinen ei koskaan enää palaa.

      Poista
  2. Taivaalla oli "putoavat kyyneleet". Hyvä kielikuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielikuvat on kivoja jos ne herättää kivoja kuvia!

      Poista
  3. Varpuset ovat tosiaan vähentyneet minimiin, pikkuvarpuset vielä selviävät ihmisten ruokinnalla.
    Niinhän se on, että vahvimmat selviävät, eläimet ja ihmiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se on. Jatkuvaa tappelua elintilasta ja elinmahdollisuuksista.

      Poista
  4. No ei ollut Naaprin ukolla paljon ilmoitettavaa viikonvaihteen pihabongaksesta, täällä kolmea tiaislajia, joissa kuusitiainekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä Naapurin ukolla oli muita hommia niin paljon ettei ehtinyt liiemmin

      Poista
  5. Olen ollut huomaavinani että pikkulintujen vierailut ruokinta paikalla ovat vähentyneet selvästi. Naapurin ukko oli syystäkin surullinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se mieli mataloituu aina kun luontoa tuhoutuu. Ikävää. Täytyy yrittää olla paremmin luonnon kanssa, ihmiskuntana.

      Poista
  6. Faktoja laitoit Naapurin ukon pohtimaan.Minuakin huolettaa varpusten sekä hömötiaisten väheneminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Toisaalta, eikö maailmalta kaiveta myös koko ajan joitain uusia eliöitä ja eläjiä joista ei ole ennen kuultukaan.

      Poista
  7. Viime viikonlopun pihabongauksen jälkeinen uutinen: "Uhanalaiseksi luokiteltuja varpusia havaittiin vähemmän kuin kertaakaan Pihabongauksen 20-vuotisen historian aikana: laji väheni peräti kolmanneksen viime vuodesta."

    Kyyneliin on syytä!

    VastaaPoista
  8. Varpuset ovat katoava luonnonvara 😪

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos jos jätät kommentin. Pyrin vastaamaan aina ja jätän jälkiä myös omaan blogiisi kunhan keinumiselta ja kiikkumiselta ehdin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SILMÄPELIÄ

  Virtanen ei saanut naisesta silmiään irti. Sinne, minne nainen kulki, sinne menivät myös Virtasen silmät. Molemmat. Ne olivat painautuneet naiseen niin, että vaikka Virtanen ravisti päätään puolelta toiselle, silmät eivät liikahtaneetkaan.   Virtasen oli pakko ottaa kätensä avuksi. Hän tarttui silmiinsä molemmin käsin. Vasemmalla kädellä vasempaan silmään ja oikealla oikeaan. Hyvän otteen saatuaan Virtanen veti, mutta silmät eivät irronneet.   Kun Virtanen otti molemmilla käsillään kiinni yhdestä silmästä, alkoi silmä liikahdella ja irrota. Anteeksi, Virtanen sanoi naiselle. Tämä voi nyt vähän vihlaista. Sitten Virtanen repäisi silmänsä irti naisen iholta. Nainen kirkaisi. Virtanen hymyili ja sanoi olevansa Virtanen. Vappu, vastasi nainen hämmentyneenä. --- Susupetalin ylläpitämän Krapu-kirjoitushaasteen vastaus 27.4. Haastesana : Vappu. 100 sanaa miten vaan.

MUSTIKKAPAIKKA

Virtanen näki mustikan jo kaukaa mutta hieraisi kuitenkin varmuuden vuoksi silmiään ja katsoi uudestaan. Kyllä se on mustikka!  Takuulla. Virtanen asteli eteenpäin. Aurinko porotti puiden välistä ja hyttynen kiersi korvasta korvaan. Kun ininä loppui Virtanen mätkäisi kämmenellään oikean korvansa tienoota ja sai hyttysen hengiltä. Sen ruumis oli murskana, katkenneet jalat sojottivat eri suuntiin. Hyttysen veri oli kirkkaan punaista. Virtasen sormenpäät olivat mustikoista sinisenmustat.   Virtanen pyyhkäisi kätensä puhtaammaksi housujensa reiteen ja nosti katseensa takaisin kohti aiemmin havaitsemaansa mustikkaa. Siellä se kimalteli polun päässä kuin Inkojen kulta. Virtanen kiirehti mutta huomasi samalla silmäkulmassaan nopeasti lähestyvän hahmon. Naapurin ukko! Virtanen pisti juoksuksi. --- Krapu, kirjoitushaaste jota ylläpitää Susupetal.  Tänään haasteena alla oleva kuva (copyright Cara).  100 sanaa, tyyli vapaa.