Siirry pääsisältöön

Oil on canvas

 

Varpusten lukumäärä on romahtanut, sanoi Naapurin ukko.

Ei täällä pihamaalla tapaa enää kuin harakoita, se jatkoi ja otti leveämmän haara-asennon ja paremman otteen siveltimestään jolla se sitten laveerasi taivasta. Taulun etualalle se oli luonnostellut varpusen henkitoreisiin ja taivaalle putoavat kyyneleet. Naapurin ukko kuivasi silmäkulmansa kämmenen syrjään ja nyyhkäisi, että vain vahvimmat selviävät. Että varpunen on liian heikko kilpailija tässä elämänmuotojen ja yhteiskuntien armottomassa taistelussa. 

Harakat alkoivat nauraa omenapuun oksalla. Ne keinuttelivat ja keikuttelivat kehoaan ja pyrstöään niin kuin harakoilla on tapana. 

Onpa sentään harakoita, tuumasi Naapurin ukko, veti viimeiset siveltimen vedot ja signeerasi taulun sen oikeaan alakulmaan.

Kommentit

  1. Voihan henkitoreinen varpunen jouluaamuna.
    Ja harakat nauravat!

    Oikeassa on Naapurin ukko, ei noita varpusia enää parveile samoissa määrin kuin muinoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki muuttuu ja elää. Aika entinen ei koskaan enää palaa.

      Poista
  2. Taivaalla oli "putoavat kyyneleet". Hyvä kielikuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielikuvat on kivoja jos ne herättää kivoja kuvia!

      Poista
  3. Varpuset ovat tosiaan vähentyneet minimiin, pikkuvarpuset vielä selviävät ihmisten ruokinnalla.
    Niinhän se on, että vahvimmat selviävät, eläimet ja ihmiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se on. Jatkuvaa tappelua elintilasta ja elinmahdollisuuksista.

      Poista
  4. No ei ollut Naaprin ukolla paljon ilmoitettavaa viikonvaihteen pihabongaksesta, täällä kolmea tiaislajia, joissa kuusitiainekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä Naapurin ukolla oli muita hommia niin paljon ettei ehtinyt liiemmin

      Poista
  5. Olen ollut huomaavinani että pikkulintujen vierailut ruokinta paikalla ovat vähentyneet selvästi. Naapurin ukko oli syystäkin surullinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se mieli mataloituu aina kun luontoa tuhoutuu. Ikävää. Täytyy yrittää olla paremmin luonnon kanssa, ihmiskuntana.

      Poista
  6. Faktoja laitoit Naapurin ukon pohtimaan.Minuakin huolettaa varpusten sekä hömötiaisten väheneminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Toisaalta, eikö maailmalta kaiveta myös koko ajan joitain uusia eliöitä ja eläjiä joista ei ole ennen kuultukaan.

      Poista
  7. Viime viikonlopun pihabongauksen jälkeinen uutinen: "Uhanalaiseksi luokiteltuja varpusia havaittiin vähemmän kuin kertaakaan Pihabongauksen 20-vuotisen historian aikana: laji väheni peräti kolmanneksen viime vuodesta."

    Kyyneliin on syytä!

    VastaaPoista
  8. Varpuset ovat katoava luonnonvara 😪

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos jos jätät kommentin. Pyrin vastaamaan aina ja jätän jälkiä myös omaan blogiisi kunhan keinumiselta ja kiikkumiselta ehdin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Marseljeesi

Musta tuntuu, että runous on kuin kynttilä. Mieti nyt.  Joku sytyttää kynttilän ja sen liekki alkaa lepattaa.  Just niin kuin runotkin parhaimmillaan alkavat lepattaa sydänalassa, kynttilän liekki lepattaa kynttilässä, sen sydämessä.  Runot lämmittävät ja lohduttavat.  Niissä on kaikki tunteet ja ne voivat olla vaarallisiakin niin kuin liekit päästessään irti kynttilästä tai niiden tarttuessa vieressä oleviin, liekkiä odottaviin kynttilöihin, jotka voivat muuttaa maailmaa tai tuhota sen.  Niin kuin joku vallankumous. Kansojen ylle voi nousta kaikkia yhdistävä laulu. Mutta mitäs jos sataa vettä tai ei vaan ole stidejä? No silloin ei tuli pala mutta joku voi silti kirjoittaa runon joka sytyttää. --

Yllätti

Näköjään tässä kävi nyt näin. Ei tässä mitään suurempaa hätää ole. Aika hirveää kyllä ja tuntuu pahalta.  Mutta otetaan rauhallisesti.  Jalat liikkuvat, kädet liikkuu. Kukaan ei ole kuollut eikä mitään hajonnut. Sydän takoo rintaan kyllä ja henki on loppua mutta ei suurempia. Ei voi mitään. Elämä heittelee, ajatteli Virtanen ja pyöritteli päätään, joka olikin kuin pyörremyrskyn jäljiltä.  Molemmat hiukset sojottivat kaikkiin ilmansuuntiin.  Virtanen vaihtoi jalkaansa, jonka seurauksena ylävartalon paino alkoi siirtyä lanteen toiselle lonkalle. Sekin jo helpotti. Virtanen katsoi kaukaisuuteen, joka sijaitsi jossain Prisman parkkipaikan ja taivaalta roikkuvien pilvien välimaastossa. Sori, Virtanen sanoi puhelimeen. Olen nyt vähän pahassa paikassa. Kirjoitushaaste, jota ylläpitää Susupetal. Tällä kerralla aiheena oli tasan sadan sanan teksti jonka alku on ”näköjään tässä kävi nyt näin”.