Mummoparka

    Penkissä oli sellainen ominaisuus, että kun siihen istui, ei siitä päässyt irti. Jos nousikin seisomaan, jäi penkki takapuoleen kiinni eikä irronnut. Vaikka kuinka hetkutti ja ravisti takapuoltaan, heilui penkki mukana.   Virtanen siihen istui, kun ei tiennyt.   Ei hän mikään ääliö ollut vaikka siksi haukuttiinkin, kun Virtanen kulki kaupungin kaduilla penkki takapuolessaan.   Tästä on jo kuukausia, Virtanen sanoi istuessaan penkillään pienessä puistikossa kaupungin laidalla. Tällaista elämäni nyt on, Virtanen täydensi, turha sitä vastaan on taistella.   Et ole kokeillut housuja vaihtaa? Sanoin.   Virtanen säpsähti kuin kylmä tuuli olisi puhaltanut hänen lävitseen.   Avasi vyönsä, pudotti housunsa ja juoksi helpottuneena pois pakarat välkkyen. --- SusuPetal ylläpitää kirjoitushaastetta intternetsissä. 100 sanaa annetusta aiheesta. Tällä viikolla haastesanoina olivat: Penkki Tuuli Ääliö

  Näinä levottomina maailmanpolitiikan aikoina kun suuret ovat taas alkaneet syödä pienempiään, pidimme Naapurin ukon kanssa hätäkokouksen ja päätimme, että se on loppu nyt.  Hyökkäys on paras puolustus, totesimme yhteisessä loppulausumassa jonka julkaisimme kansainväliselle lehdistölle aiemmin tänään. Loppulausuman mukaan suoritamme yleisen liikekannallepanon yhteisesti Baltian, Puolan ja Ukrainan kanssa. Keräämme kaiken raudan joka nurkista löytyy ja suoritamme väkevän offensiivin ja työnnämme venäjän rajat kauemmaksi itään.  Kaivamme uudelle rajalle syvän ja leveän vallihaudan joka ulottuu Vienanmereltä Kaspian meren eteläosiin.  Urheat sissijoukkomme sijoittavat rajalle etanapommeja jotka räjähtäessään irrottavat koko hemmetin Venäjän Euroopasta.  Räjähdyksiä seuraavissa maanjäristyksissä Venäjä irtoaa myös Aasiasta ja alkaa ajelehtia kohti merta. Jossain Tyynellä valtamerellä se törmäilee jäävuoriin ja myrskyihin sillä seurauksella että hajoaa lopulta pieni...

Nyt päästät heti irti siitä Pätkästä! En varmasti päästä, ajatteli Pekka ja mätki Pätkää. Kumpi tämän aloitti? Pätkä sanoi, että Pekka. Pekka että Pätkä. Jos ette nyt heti lopeta niin takavarikoin teidän kännykät! Pekka vilkaisi Pätkää ja Pätkä Pekkaa mutta alkoivat heti mätkiä toisiaan. Mekastus oli niin kaamea ja hurja, että naapuritalon amerikkalainen Kapteeni asteli paikalle. Que cojones,pendejos!? Se huusi punaisena niin, että Pekka ja Pätkä säikähtivät ja lopettivat mätkimisen. Pihamaa oli täynnä verta ja luunkappaleita. Pekka puuskutti. Pätkä vilkaisi kerrostalon sulkeutuvaa ikkunaa ja nyyhkäisi.

    Olisipa kerrankin maailmassa rauha. Liikkumaton tila. Still-kuva. Joku, joka maalaisi maailmankuvan kauniimmaksi ja rakastavammaksi. Voisi jättää tämän kaiken vain taputtamalla kätensä yhteen ja astumalla maisemaan kuin tauluun. Kaikki mikä tapahtuu, on totta. Ei pahaa unta ole olemassakaan. Olisipa toivoa päästä pakoon. Vain yksi ihmeellinen kuva jolla olisi ihmeellinen vetovoima. Olisipa joku, joka viekoittelisi meidät oikealle tielle. Paljastaisi olkapäänsä mutta kutsuisi viisaudellaan, että tule ihmiskunta. Tätä tietä. Tänne, olkaa hyvät. Jättäkää musta sielunne oven ulkopuolelle, ette tarvitse sellaista enää. Mutta ei sellaista toivoa ole. Maa oli meidän äitimme mutta löimme sen rikki kuin posliinikupin. Emme rakastaneet tarpeeksi edes itseämme. ---- SusuPetal kirjoitushaaste. Yllä olevasta kuvasta 100 sanan kirjoitus. Kuva on Susupetalin kuva.

Musta tuntuu, että runous on kuin kynttilä. Mieti nyt.  Joku sytyttää kynttilän ja sen liekki alkaa lepattaa.  Just niin kuin runotkin parhaimmillaan alkavat lepattaa sydänalassa, kynttilän liekki lepattaa kynttilässä, sen sydämessä.  Runot lämmittävät ja lohduttavat.  Niissä on kaikki tunteet ja ne voivat olla vaarallisiakin niin kuin liekit päästessään irti kynttilästä tai niiden tarttuessa vieressä oleviin, liekkiä odottaviin kynttilöihin, jotka voivat muuttaa maailmaa tai tuhota sen.  Niin kuin joku vallankumous. Kansojen ylle voi nousta kaikkia yhdistävä laulu. Mutta mitäs jos sataa vettä tai ei vaan ole stidejä? No silloin ei tuli pala mutta joku voi silti kirjoittaa runon joka sytyttää. --

Älä usko kaikkea, mitä sinulle kerrotaan. Mutta minä olen uskonut kaiken. Totuutta ei ole olemassakaan. On  näkökantoja ja uskomuksia. Avoimelle mielelle kaikki on mahdollista. On erilaisia asteita joiden mukaan jotkut asiat ovat toista todennäköisempiä mutta absoluuttista totuutta ei ole mistään. Ai, uskotko sä, että Elvis elää? En, ei se ole kovinkaan todennäköistä. Mutta enhän mä voi täysin varma olla. Maailmassa on niin paljon outoja tapahtumia, että jos Elvis nyt ilmestyisi Hikiän Shellille niin en edes yllättyisi.  Se olis just täyttänyt 90-vuotta mutta sillä olis edelleen fledassa kunnon heitto ja suunpielessä virneensä kun se nostais kassalle öljytötsän 55-vuosimallin Cadillaciin.