Siirry pääsisältöön

HELPOTUS

 


 

Penkissä oli sellainen ominaisuus, että kun siihen istui, ei siitä päässyt irti.

Jos nousikin seisomaan, jäi penkki takapuoleen kiinni eikä irronnut.

Vaikka kuinka hetkutti ja ravisti takapuoltaan, heilui penkki mukana.

 

Virtanen siihen istui, kun ei tiennyt.

 

Ei hän mikään ääliö ollut vaikka siksi haukuttiinkin, kun Virtanen kulki kaupungin kaduilla penkki takapuolessaan.

 

Tästä on jo kuukausia, Virtanen sanoi istuessaan penkillään pienessä puistikossa kaupungin laidalla.

Tällaista elämäni nyt on, Virtanen täydensi, turha sitä vastaan on taistella.

 

Et ole kokeillut housuja vaihtaa? Sanoin.

 

Virtanen säpsähti kuin kylmä tuuli olisi puhaltanut hänen lävitseen.

 

Avasi vyönsä, pudotti housunsa ja juoksi helpottuneena pois pakarat välkkyen.




---

SusuPetal ylläpitää kirjoitushaastetta intternetsissä.

100 sanaa annetusta aiheesta.

Tällä viikolla haastesanoina olivat:

Penkki

Tuuli

Ääliö



Kommentit

  1. Cara23. helmikuuta 2025 klo 1.39

    Tarinalla oli ihana loppu. Virtanen vasta silloin tajusi ottaa housut pois :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi23. helmikuuta 2025 klo 4.45

      Virtanen ei vissiin lopulta kuitenkaan ollut mikään ruudinkeksijä?

      Poista
  2. SusuPetal23. helmikuuta 2025 klo 1.43

    Ihana tarina! Ratkaisu on aina välillä lähempänä kuin uskoisikaan!
    Kiusallinen penkki kylläkin!

    VastaaPoista
  3. Päivi23. helmikuuta 2025 klo 14.15

    Ihana, loppu sai hymyn huulille :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos jos jätät kommentin. Pyrin vastaamaan aina ja jätän jälkiä myös omaan blogiisi kunhan keinumiselta ja kiikkumiselta ehdin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oil on canvas

  Varpusten lukumäärä on romahtanut, sanoi Naapurin ukko. Ei täällä pihamaalla tapaa enää kuin harakoita, se jatkoi ja otti leveämmän haara-asennon ja paremman otteen siveltimestään jolla se sitten laveerasi taivasta. Taulun etualalle se oli luonnostellut varpusen henkitoreisiin ja taivaalle putoavat kyyneleet. Naapurin ukko kuivasi silmäkulmansa kämmenen syrjään ja nyyhkäisi, että vain vahvimmat selviävät. Että varpunen on liian heikko kilpailija tässä elämänmuotojen ja yhteiskuntien armottomassa taistelussa.  Harakat alkoivat nauraa omenapuun oksalla. Ne keinuttelivat ja keikuttelivat kehoaan ja pyrstöään niin kuin harakoilla on tapana.  Onpa sentään harakoita, tuumasi Naapurin ukko, veti viimeiset siveltimen vedot ja signeerasi taulun sen oikeaan alakulmaan.
14 kommenttia
Lue lisää

Marseljeesi

Musta tuntuu, että runous on kuin kynttilä. Mieti nyt.  Joku sytyttää kynttilän ja sen liekki alkaa lepattaa.  Just niin kuin runotkin parhaimmillaan alkavat lepattaa sydänalassa, kynttilän liekki lepattaa kynttilässä, sen sydämessä.  Runot lämmittävät ja lohduttavat.  Niissä on kaikki tunteet ja ne voivat olla vaarallisiakin niin kuin liekit päästessään irti kynttilästä tai niiden tarttuessa vieressä oleviin, liekkiä odottaviin kynttilöihin, jotka voivat muuttaa maailmaa tai tuhota sen.  Niin kuin joku vallankumous. Kansojen ylle voi nousta kaikkia yhdistävä laulu. Mutta mitäs jos sataa vettä tai ei vaan ole stidejä? No silloin ei tuli pala mutta joku voi silti kirjoittaa runon joka sytyttää. --
16 kommenttia
Lue lisää

Lähimmäiset

Mitähän toikin tossa mumisee.  Ihme tyyppi. Menis töihin. Onneton.  Vaimo jätti. Lapsi kuoli. Paksusuoli. Pakkoko sen tossa vieressä. Yksin minäkin olen. Mutta ei tiiä.  Ei katso silmiin. Mä vilkaisen. Rahat loppu. Heiluttelee polvia. Mitä.  Lähtis pois. Kamalan levoton. Kengät ihan märät. Kauhee lätäkkö. Fleda ihan rasvane.  Ehkä se venaa jotain. Vai onks se istunu tässä koko päivän. Onhan se hirveetä jos ei oo oikeesti ketää. Kamalan kylmää.  Spurguja ei oo enää. Ne on kaikki kuolleet. Nyt on paljon muuta.  Ärsyttävää. Pakko kuunnella. Sen rotsikin rahisee. Mitä se nyt.  Lähteeks se. Jes. Sinne meni.  Saakeli.  Sen pipo jäi.  Mä huudan..
9 kommenttia
Lue lisää