Siirry pääsisältöön

HELPOTUS

 


 

Penkissä oli sellainen ominaisuus, että kun siihen istui, ei siitä päässyt irti.

Jos nousikin seisomaan, jäi penkki takapuoleen kiinni eikä irronnut.

Vaikka kuinka hetkutti ja ravisti takapuoltaan, heilui penkki mukana.

 

Virtanen siihen istui, kun ei tiennyt.

 

Ei hän mikään ääliö ollut vaikka siksi haukuttiinkin, kun Virtanen kulki kaupungin kaduilla penkki takapuolessaan.

 

Tästä on jo kuukausia, Virtanen sanoi istuessaan penkillään pienessä puistikossa kaupungin laidalla.

Tällaista elämäni nyt on, Virtanen täydensi, turha sitä vastaan on taistella.

 

Et ole kokeillut housuja vaihtaa? Sanoin.

 

Virtanen säpsähti kuin kylmä tuuli olisi puhaltanut hänen lävitseen.

 

Avasi vyönsä, pudotti housunsa ja juoksi helpottuneena pois pakarat välkkyen.




---

SusuPetal ylläpitää kirjoitushaastetta intternetsissä.

100 sanaa annetusta aiheesta.

Tällä viikolla haastesanoina olivat:

Penkki

Tuuli

Ääliö



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Cara23. helmikuuta 2025 klo 1.39

    Tarinalla oli ihana loppu. Virtanen vasta silloin tajusi ottaa housut pois :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummoparka23. helmikuuta 2025 klo 23.46

      Virtanen ei ehkä kuitenkaan ollut mikään varsinainen ruudinkeksijä..

      Poista
  2. SusuPetal23. helmikuuta 2025 klo 1.43

    Ihana tarina! Ratkaisu on aina välillä lähempänä kuin uskoisikaan!
    Kiusallinen penkki kylläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummoparka23. helmikuuta 2025 klo 23.47

      Kiva kun pidit. Useinhan sitä ei tosiaan itse näe metsää puilta. Tarvitaan joku osoittamaan suunta.

      Poista
  3. Päivi23. helmikuuta 2025 klo 14.15

    Ihana, loppu sai hymyn huulille :)

    VastaaPoista
  4. aimarii24. helmikuuta 2025 klo 2.10

    Tais Virtanen olla sittenkin vähän ääliö, kun ei äkännyt ratkaisua itse. Vaan sinä sait tästä makean jutun.

    VastaaPoista
  5. sini25. helmikuuta 2025 klo 3.15

    Olipas hoksautus, hekottelin täällä itsekseni kun luin tätä! -D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos jos jätät kommentin. Pyrin vastaamaan aina ja jätän jälkiä myös omaan blogiisi kunhan keinumiselta ja kiikkumiselta ehdin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SILMÄPELIÄ

  Virtanen ei saanut naisesta silmiään irti. Sinne, minne nainen kulki, sinne menivät myös Virtasen silmät. Molemmat. Ne olivat painautuneet naiseen niin, että vaikka Virtanen ravisti päätään puolelta toiselle, silmät eivät liikahtaneetkaan.   Virtasen oli pakko ottaa kätensä avuksi. Hän tarttui silmiinsä molemmin käsin. Vasemmalla kädellä vasempaan silmään ja oikealla oikeaan. Hyvän otteen saatuaan Virtanen veti, mutta silmät eivät irronneet.   Kun Virtanen otti molemmilla käsillään kiinni yhdestä silmästä, alkoi silmä liikahdella ja irrota. Anteeksi, Virtanen sanoi naiselle. Tämä voi nyt vähän vihlaista. Sitten Virtanen repäisi silmänsä irti naisen iholta. Nainen kirkaisi. Virtanen hymyili ja sanoi olevansa Virtanen. Vappu, vastasi nainen hämmentyneenä. --- Susupetalin ylläpitämän Krapu-kirjoitushaasteen vastaus 27.4. Haastesana : Vappu. 100 sanaa miten vaan.
14 kommenttia
Lue lisää

Marseljeesi

Musta tuntuu, että runous on kuin kynttilä. Mieti nyt.  Joku sytyttää kynttilän ja sen liekki alkaa lepattaa.  Just niin kuin runotkin parhaimmillaan alkavat lepattaa sydänalassa, kynttilän liekki lepattaa kynttilässä, sen sydämessä.  Runot lämmittävät ja lohduttavat.  Niissä on kaikki tunteet ja ne voivat olla vaarallisiakin niin kuin liekit päästessään irti kynttilästä tai niiden tarttuessa vieressä oleviin, liekkiä odottaviin kynttilöihin, jotka voivat muuttaa maailmaa tai tuhota sen.  Niin kuin joku vallankumous. Kansojen ylle voi nousta kaikkia yhdistävä laulu. Mutta mitäs jos sataa vettä tai ei vaan ole stidejä? No silloin ei tuli pala mutta joku voi silti kirjoittaa runon joka sytyttää. --
16 kommenttia
Lue lisää

Oil on canvas

  Varpusten lukumäärä on romahtanut, sanoi Naapurin ukko. Ei täällä pihamaalla tapaa enää kuin harakoita, se jatkoi ja otti leveämmän haara-asennon ja paremman otteen siveltimestään jolla se sitten laveerasi taivasta. Taulun etualalle se oli luonnostellut varpusen henkitoreisiin ja taivaalle putoavat kyyneleet. Naapurin ukko kuivasi silmäkulmansa kämmenen syrjään ja nyyhkäisi, että vain vahvimmat selviävät. Että varpunen on liian heikko kilpailija tässä elämänmuotojen ja yhteiskuntien armottomassa taistelussa.  Harakat alkoivat nauraa omenapuun oksalla. Ne keinuttelivat ja keikuttelivat kehoaan ja pyrstöään niin kuin harakoilla on tapana.  Onpa sentään harakoita, tuumasi Naapurin ukko, veti viimeiset siveltimen vedot ja signeerasi taulun sen oikeaan alakulmaan.
15 kommenttia
Lue lisää