Penkissä oli sellainen ominaisuus, että kun siihen istui, ei
siitä päässyt irti.
Jos nousikin seisomaan, jäi penkki takapuoleen kiinni eikä
irronnut.
Vaikka kuinka hetkutti ja ravisti takapuoltaan, heilui
penkki mukana.
Virtanen siihen istui, kun ei tiennyt.
Ei hän mikään ääliö ollut vaikka siksi haukuttiinkin, kun Virtanen
kulki kaupungin kaduilla penkki takapuolessaan.
Tästä on jo kuukausia, Virtanen sanoi istuessaan penkillään pienessä
puistikossa kaupungin laidalla.
Tällaista elämäni nyt on, Virtanen täydensi, turha sitä
vastaan on taistella.
Et ole kokeillut housuja vaihtaa? Sanoin.
Virtanen säpsähti kuin kylmä tuuli olisi puhaltanut hänen
lävitseen.
Avasi vyönsä, pudotti housunsa ja juoksi helpottuneena pois
pakarat välkkyen.
---
SusuPetal ylläpitää kirjoitushaastetta intternetsissä.
100 sanaa annetusta aiheesta.
Tällä viikolla haastesanoina olivat:
Penkki
Tuuli
Ääliö
Tarinalla oli ihana loppu. Virtanen vasta silloin tajusi ottaa housut pois :D
VastaaPoistaVirtanen ei ehkä kuitenkaan ollut mikään varsinainen ruudinkeksijä..
PoistaIhana tarina! Ratkaisu on aina välillä lähempänä kuin uskoisikaan!
VastaaPoistaKiusallinen penkki kylläkin!
Kiva kun pidit. Useinhan sitä ei tosiaan itse näe metsää puilta. Tarvitaan joku osoittamaan suunta.
PoistaIhana, loppu sai hymyn huulille :)
VastaaPoistaHauskaa että tarina kirvoitti hymyn :-)
PoistaTais Virtanen olla sittenkin vähän ääliö, kun ei äkännyt ratkaisua itse. Vaan sinä sait tästä makean jutun.
VastaaPoistaOlipas hoksautus, hekottelin täällä itsekseni kun luin tätä! -D
VastaaPoista