Siirry pääsisältöön

HELPOTUS

 


 

Penkissä oli sellainen ominaisuus, että kun siihen istui, ei siitä päässyt irti.

Jos nousikin seisomaan, jäi penkki takapuoleen kiinni eikä irronnut.

Vaikka kuinka hetkutti ja ravisti takapuoltaan, heilui penkki mukana.

 

Virtanen siihen istui, kun ei tiennyt.

 

Ei hän mikään ääliö ollut vaikka siksi haukuttiinkin, kun Virtanen kulki kaupungin kaduilla penkki takapuolessaan.

 

Tästä on jo kuukausia, Virtanen sanoi istuessaan penkillään pienessä puistikossa kaupungin laidalla.

Tällaista elämäni nyt on, Virtanen täydensi, turha sitä vastaan on taistella.

 

Et ole kokeillut housuja vaihtaa? Sanoin.

 

Virtanen säpsähti kuin kylmä tuuli olisi puhaltanut hänen lävitseen.

 

Avasi vyönsä, pudotti housunsa ja juoksi helpottuneena pois pakarat välkkyen.




---

SusuPetal ylläpitää kirjoitushaastetta intternetsissä.

100 sanaa annetusta aiheesta.

Tällä viikolla haastesanoina olivat:

Penkki

Tuuli

Ääliö



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Cara23. helmikuuta 2025 klo 1.39

    Tarinalla oli ihana loppu. Virtanen vasta silloin tajusi ottaa housut pois :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VanhaGubbe23. helmikuuta 2025 klo 23.46

      Virtanen ei ehkä kuitenkaan ollut mikään varsinainen ruudinkeksijä..

      Poista
  2. SusuPetal23. helmikuuta 2025 klo 1.43

    Ihana tarina! Ratkaisu on aina välillä lähempänä kuin uskoisikaan!
    Kiusallinen penkki kylläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VanhaGubbe23. helmikuuta 2025 klo 23.47

      Kiva kun pidit. Useinhan sitä ei tosiaan itse näe metsää puilta. Tarvitaan joku osoittamaan suunta.

      Poista
  3. Päivi23. helmikuuta 2025 klo 14.15

    Ihana, loppu sai hymyn huulille :)

    VastaaPoista
  4. aimarii24. helmikuuta 2025 klo 2.10

    Tais Virtanen olla sittenkin vähän ääliö, kun ei äkännyt ratkaisua itse. Vaan sinä sait tästä makean jutun.

    VastaaPoista
  5. sini25. helmikuuta 2025 klo 3.15

    Olipas hoksautus, hekottelin täällä itsekseni kun luin tätä! -D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos jos jätät kommentin. Pyrin vastaamaan aina ja jätän jälkiä myös omaan blogiisi kunhan keinumiselta ja kiikkumiselta ehdin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SILMÄPELIÄ

  Virtanen ei saanut naisesta silmiään irti. Sinne, minne nainen kulki, sinne menivät myös Virtasen silmät. Molemmat. Ne olivat painautuneet naiseen niin, että vaikka Virtanen ravisti päätään puolelta toiselle, silmät eivät liikahtaneetkaan.   Virtasen oli pakko ottaa kätensä avuksi. Hän tarttui silmiinsä molemmin käsin. Vasemmalla kädellä vasempaan silmään ja oikealla oikeaan. Hyvän otteen saatuaan Virtanen veti, mutta silmät eivät irronneet.   Kun Virtanen otti molemmilla käsillään kiinni yhdestä silmästä, alkoi silmä liikahdella ja irrota. Anteeksi, Virtanen sanoi naiselle. Tämä voi nyt vähän vihlaista. Sitten Virtanen repäisi silmänsä irti naisen iholta. Nainen kirkaisi. Virtanen hymyili ja sanoi olevansa Virtanen. Vappu, vastasi nainen hämmentyneenä. --- Susupetalin ylläpitämän Krapu-kirjoitushaasteen vastaus 27.4. Haastesana : Vappu. 100 sanaa miten vaan.
14 kommenttia
Lue lisää

Yllätti

Näköjään tässä kävi nyt näin. Ei tässä mitään suurempaa hätää ole. Aika hirveää kyllä ja tuntuu pahalta.  Mutta otetaan rauhallisesti.  Jalat liikkuvat, kädet liikkuu. Kukaan ei ole kuollut eikä mitään hajonnut. Sydän takoo rintaan kyllä ja henki on loppua mutta ei suurempia. Ei voi mitään. Elämä heittelee, ajatteli Virtanen ja pyöritteli päätään, joka olikin kuin pyörremyrskyn jäljiltä.  Molemmat hiukset sojottivat kaikkiin ilmansuuntiin.  Virtanen vaihtoi jalkaansa, jonka seurauksena ylävartalon paino alkoi siirtyä lanteen toiselle lonkalle. Sekin jo helpotti. Virtanen katsoi kaukaisuuteen, joka sijaitsi jossain Prisman parkkipaikan ja taivaalta roikkuvien pilvien välimaastossa. Sori, Virtanen sanoi puhelimeen. Olen nyt vähän pahassa paikassa. Kirjoitushaaste, jota ylläpitää Susupetal. Tällä kerralla aiheena oli tasan sadan sanan teksti jonka alku on ”näköjään tässä kävi nyt näin”.
11 kommenttia
Lue lisää

KIIRETTÄ PITÄÄ

Maantie kulki kaupungin laitamilta kohti etelää. Ei mutkia matkassa. Se oli asvaltoitu 1960-luvulla ja kaipasi korjausta mutta vähäisen liikenteen vuoksi sitä ei koskaan korjattu.  Siinä se silti oli ja sitä pitkin pystyi kulkemaan. Sen pinta oli halkeillut ja muistutti rapeaksi paistetun ruislimpun pintaa. Syvistä railoista pisti esiin vaaleampaa hiekkaa ja soraa. Tien laitaan oli kuivunut sammakko, jonka pinnalla ahersi kaksi muurahaista. Koska tie oli kuin viivoittimella vedetty se näytti matkaavan kaukana edessä ja kapenevan koko ajan niin, että tie katosi pieneen mustaan pisteeseen taivaanrannassa.  Virtanen jatkoi matkaansa. Pitäisi olla kymmenen päivän kuluttua Roomassa, se mietti.  Että ehtiikö sittenkään. -- Kirjoitushaaste, 100 sanaa aiheesta Maantie. Haastetta ylläpitää Susupetal
12 kommenttia
Lue lisää