Siirry pääsisältöön

Suspicious minds

Älä usko kaikkea, mitä sinulle kerrotaan.

Mutta minä olen uskonut kaiken. Totuutta ei ole olemassakaan. On  näkökantoja ja uskomuksia. Avoimelle mielelle kaikki on mahdollista. On erilaisia asteita joiden mukaan jotkut asiat ovat toista todennäköisempiä mutta absoluuttista totuutta ei ole mistään.

Ai, uskotko sä, että Elvis elää?

En, ei se ole kovinkaan todennäköistä. Mutta enhän mä voi täysin varma olla.

Maailmassa on niin paljon outoja tapahtumia, että jos Elvis nyt ilmestyisi Hikiän Shellille niin en edes yllättyisi. 

Se olis just täyttänyt 90-vuotta mutta sillä olis edelleen fledassa kunnon heitto ja suunpielessä virneensä kun se nostais kassalle öljytötsän 55-vuosimallin Cadillaciin.





Kommentit

  1. Elvis never left the building!

    Niinpä, enpä ole nähnyt Elviksen ruumista, joten hengissä saattaa olla. Kerro terveisiä, jos näet sen Shellillä.

    (otsikkosi antoi sitten sunnuntain korvamadon...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hikiälle ei vissiin oo Shelliä mutta ei sen niin väliä. Kunhan on Elvis.

      Poista
  2. Elää Elvis tai ei, niin monia asioita meille syötetään totena. Ennen kuin uskoo tai ostaa jotain, kannattaa tarkkaan harkita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on. Nykymaailmassa tämä on erityisen korostunut asiaintila. Jopa niin, että oikeastaan ei jaksais yhtään välittää enää. Elää vaan omaa elämäänsä, kiikkustuolissa ja kuuntelee kuinka kissa mouruaa pankon päällä :-)

      Poista
  3. On maailamn meno mennyt siihen malliin, ettei mikään enää isommasti hätkäytä. Makeesti käsittelit aihetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just nii! Veit sanat suustani! Välillä sitä huomaa toivovansa että tapahtuis jotain isoa. Vaikka joku meteoriitti..

      Poista
  4. Onkohan niin että jokaisella on omat totuutensa ja uskomuksensa ja hyvä niin kunnes toisin todistetaan! -)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se taitaa olla. Kaikki ei vaan sitä ymmärrä :-)

      Poista
  5. Vähiin jäisi tosiasioiden määrä, jos ne pitäisi itse todeta. Ja sittenkin pitäisi vielä epäillä aistihavaintojaan :-). Mainio krapu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummoparka kiittää. Kyllä tosiaan olisi liikaa ajatushommia yhdelle ihmiselle jos kaikki asiat yrittäisi itselleen selvittää. Pakko se on monesti vaan luottaa asiantuntijoihin.

      Poista
  6. Näin on, että monet totuuksien toitotukset ovat vain joidenkin uskomuksia. Olisihan se jännä, jos lanteita heilutteleva Elvis löytyisi jostain ranchilta ja sitten se valittaisiin Ameriikan presidentiksi ja se säveltäisi uuden biisin Whitehouse Rock.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoista rokkia sieltä valkoisen talon suunnalta kyllä korviin kantautuukin :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos jos jätät kommentin. Pyrin vastaamaan aina ja jätän jälkiä myös omaan blogiisi kunhan keinumiselta ja kiikkumiselta ehdin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SILMÄPELIÄ

  Virtanen ei saanut naisesta silmiään irti. Sinne, minne nainen kulki, sinne menivät myös Virtasen silmät. Molemmat. Ne olivat painautuneet naiseen niin, että vaikka Virtanen ravisti päätään puolelta toiselle, silmät eivät liikahtaneetkaan.   Virtasen oli pakko ottaa kätensä avuksi. Hän tarttui silmiinsä molemmin käsin. Vasemmalla kädellä vasempaan silmään ja oikealla oikeaan. Hyvän otteen saatuaan Virtanen veti, mutta silmät eivät irronneet.   Kun Virtanen otti molemmilla käsillään kiinni yhdestä silmästä, alkoi silmä liikahdella ja irrota. Anteeksi, Virtanen sanoi naiselle. Tämä voi nyt vähän vihlaista. Sitten Virtanen repäisi silmänsä irti naisen iholta. Nainen kirkaisi. Virtanen hymyili ja sanoi olevansa Virtanen. Vappu, vastasi nainen hämmentyneenä. --- Susupetalin ylläpitämän Krapu-kirjoitushaasteen vastaus 27.4. Haastesana : Vappu. 100 sanaa miten vaan.

Yllätti

Näköjään tässä kävi nyt näin. Ei tässä mitään suurempaa hätää ole. Aika hirveää kyllä ja tuntuu pahalta.  Mutta otetaan rauhallisesti.  Jalat liikkuvat, kädet liikkuu. Kukaan ei ole kuollut eikä mitään hajonnut. Sydän takoo rintaan kyllä ja henki on loppua mutta ei suurempia. Ei voi mitään. Elämä heittelee, ajatteli Virtanen ja pyöritteli päätään, joka olikin kuin pyörremyrskyn jäljiltä.  Molemmat hiukset sojottivat kaikkiin ilmansuuntiin.  Virtanen vaihtoi jalkaansa, jonka seurauksena ylävartalon paino alkoi siirtyä lanteen toiselle lonkalle. Sekin jo helpotti. Virtanen katsoi kaukaisuuteen, joka sijaitsi jossain Prisman parkkipaikan ja taivaalta roikkuvien pilvien välimaastossa. Sori, Virtanen sanoi puhelimeen. Olen nyt vähän pahassa paikassa. Kirjoitushaaste, jota ylläpitää Susupetal. Tällä kerralla aiheena oli tasan sadan sanan teksti jonka alku on ”näköjään tässä kävi nyt näin”.

KIIRETTÄ PITÄÄ

Maantie kulki kaupungin laitamilta kohti etelää. Ei mutkia matkassa. Se oli asvaltoitu 1960-luvulla ja kaipasi korjausta mutta vähäisen liikenteen vuoksi sitä ei koskaan korjattu.  Siinä se silti oli ja sitä pitkin pystyi kulkemaan. Sen pinta oli halkeillut ja muistutti rapeaksi paistetun ruislimpun pintaa. Syvistä railoista pisti esiin vaaleampaa hiekkaa ja soraa. Tien laitaan oli kuivunut sammakko, jonka pinnalla ahersi kaksi muurahaista. Koska tie oli kuin viivoittimella vedetty se näytti matkaavan kaukana edessä ja kapenevan koko ajan niin, että tie katosi pieneen mustaan pisteeseen taivaanrannassa.  Virtanen jatkoi matkaansa. Pitäisi olla kymmenen päivän kuluttua Roomassa, se mietti.  Että ehtiikö sittenkään. -- Kirjoitushaaste, 100 sanaa aiheesta Maantie. Haastetta ylläpitää Susupetal