Siirry pääsisältöön

Appelsiineja!


Virtanen ei voinut sietää appelsiineja.

Räikeitä ja kirpeitä.

Sattuu silmiin ja suuhun samaan aikaan ja sormet liimaantuvat toisiinsa. Sitten se valkoinen ketto hedelmälihan päällä, jolle ei ole mitään käyttöä tai tarkoitusta. Jumalat ovat sen sinne liimanneet kädellisten kiusaksi. Kädettömät imaisevat ne suuhun kokonaisina niin eivät huomaa tällaisia appelsiineihin liittyviä negatiivisia seikkoja, tuumiskeli Virtanen, jolla oli appelsiinien kanssa toinenkin ongelma.

Virtanen oli nimittäin voittanut appelsiinit arpajaisissa eikä tiennyt mitä niille tehdä.

Appelsiineja oli kymmeniä, ellei satoja.

Virtanen raapi päätään.

Otti appelsiinin käteensä, avasi ikkunan ja huusi ohikulkijoille.

Ota koppi!

Siellä lentelivät appelsiinit hämäläisen pikkukaupungin kadulla 

kuin pienet auringot pimenevään iltaan.

 

 



---------

Kirjoitushaaste, Krapu, jota ylläpitää Susupetal.

Tällä viikolla haasteena kirjoittaa kuvasta mitä vaan.

100 sanaa.




Kommentit

  1. Olen hiukka samoilla linjoilla Virtasen kanssa. Appelsiinien kuoriminen ei vaan suju, hedelmämehu repii ihon sormenpäistä, sattuu, sattuu. Niinpä en koskaan osta appelsiineja ellei joku kuori niitä minulle.
    Ei ole kuorinut.

    Toivottavasti porukka saa kopit, etteivät appelsiinit tainnuta kadulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten yllättävnkin kivuliasta joskus, jos on haavoja handussa ja syö appelsiineja..

      Poista
  2. Samaa mieltä Virtasen ja Susun kanssa, ikinä en osta appelsiineja kun en jaksa kuoria. Ostan siis mandariineja/satsumia/klementiinejä..jotain noista kun en erota heitä toisistaan! -)
    On tämä niin vaikeaa...-D

    VastaaPoista
  3. En ole appelsiinien ystävä minäkään. En syö edes mandariineja.
    Virtanen keksi hyvän tavan päästä niistä eroon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina löytyy keinot, kaikkeen. Ihan eri asia oko keino sitten hyvä, huono vai ihan älyttömän huono :-)

      Poista
  4. Mulle maistuvat ja jos jostain satsista ei irtoa kuori, puristan ne mehuksi. Olisinpa sattunut Virtasen juttusille, niin olis aplareille tullut käyttöä.

    VastaaPoista
  5. No hyvä jos kelpasivat muille, etteivät hukkaan menneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä tiedä, kelpasiko, mutta oli niiden pakko napata koppi!

      Poista
  6. Heh, hauskasti kirjoitettu varsinkin loppu " kuin pienet auringot pimenevään iltaan"😂 itse en tykkää ollenkaan appelsiineista enkä sitrushedelmistä, voisin heitellä muille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika moni tässä kommentoi, että ei pidä appelsiineista tai sitruksista. Ihmeen paljon iitä tuolla kaupan hyllyillä kuitenkin on.

      Poista
  7. Hauska tarina. Komppaan Virtasta ja heitä, jolle eivät nuo pienet auringot maistu. Muutkaan sitrushedelmät eivät ole mun juttu. Ihanaa kun on kohtalotovereita ;) .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nii... kyllä. Tässä alkaa käydä appelsiinea sääliksi kun kukaan ei tunnu välittävän niistä enää yhtään..

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos jos jätät kommentin. Pyrin vastaamaan aina ja jätän jälkiä myös omaan blogiisi kunhan keinumiselta ja kiikkumiselta ehdin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SILMÄPELIÄ

  Virtanen ei saanut naisesta silmiään irti. Sinne, minne nainen kulki, sinne menivät myös Virtasen silmät. Molemmat. Ne olivat painautuneet naiseen niin, että vaikka Virtanen ravisti päätään puolelta toiselle, silmät eivät liikahtaneetkaan.   Virtasen oli pakko ottaa kätensä avuksi. Hän tarttui silmiinsä molemmin käsin. Vasemmalla kädellä vasempaan silmään ja oikealla oikeaan. Hyvän otteen saatuaan Virtanen veti, mutta silmät eivät irronneet.   Kun Virtanen otti molemmilla käsillään kiinni yhdestä silmästä, alkoi silmä liikahdella ja irrota. Anteeksi, Virtanen sanoi naiselle. Tämä voi nyt vähän vihlaista. Sitten Virtanen repäisi silmänsä irti naisen iholta. Nainen kirkaisi. Virtanen hymyili ja sanoi olevansa Virtanen. Vappu, vastasi nainen hämmentyneenä. --- Susupetalin ylläpitämän Krapu-kirjoitushaasteen vastaus 27.4. Haastesana : Vappu. 100 sanaa miten vaan.

Yllätti

Näköjään tässä kävi nyt näin. Ei tässä mitään suurempaa hätää ole. Aika hirveää kyllä ja tuntuu pahalta.  Mutta otetaan rauhallisesti.  Jalat liikkuvat, kädet liikkuu. Kukaan ei ole kuollut eikä mitään hajonnut. Sydän takoo rintaan kyllä ja henki on loppua mutta ei suurempia. Ei voi mitään. Elämä heittelee, ajatteli Virtanen ja pyöritteli päätään, joka olikin kuin pyörremyrskyn jäljiltä.  Molemmat hiukset sojottivat kaikkiin ilmansuuntiin.  Virtanen vaihtoi jalkaansa, jonka seurauksena ylävartalon paino alkoi siirtyä lanteen toiselle lonkalle. Sekin jo helpotti. Virtanen katsoi kaukaisuuteen, joka sijaitsi jossain Prisman parkkipaikan ja taivaalta roikkuvien pilvien välimaastossa. Sori, Virtanen sanoi puhelimeen. Olen nyt vähän pahassa paikassa. Kirjoitushaaste, jota ylläpitää Susupetal. Tällä kerralla aiheena oli tasan sadan sanan teksti jonka alku on ”näköjään tässä kävi nyt näin”.

KIIRETTÄ PITÄÄ

Maantie kulki kaupungin laitamilta kohti etelää. Ei mutkia matkassa. Se oli asvaltoitu 1960-luvulla ja kaipasi korjausta mutta vähäisen liikenteen vuoksi sitä ei koskaan korjattu.  Siinä se silti oli ja sitä pitkin pystyi kulkemaan. Sen pinta oli halkeillut ja muistutti rapeaksi paistetun ruislimpun pintaa. Syvistä railoista pisti esiin vaaleampaa hiekkaa ja soraa. Tien laitaan oli kuivunut sammakko, jonka pinnalla ahersi kaksi muurahaista. Koska tie oli kuin viivoittimella vedetty se näytti matkaavan kaukana edessä ja kapenevan koko ajan niin, että tie katosi pieneen mustaan pisteeseen taivaanrannassa.  Virtanen jatkoi matkaansa. Pitäisi olla kymmenen päivän kuluttua Roomassa, se mietti.  Että ehtiikö sittenkään. -- Kirjoitushaaste, 100 sanaa aiheesta Maantie. Haastetta ylläpitää Susupetal