Siirry pääsisältöön

MUSTIKKAPAIKKA



Virtanen näki mustikan jo kaukaa mutta hieraisi kuitenkin varmuuden vuoksi silmiään ja katsoi uudestaan.

Kyllä se on mustikka! 

Takuulla.

Virtanen asteli eteenpäin.

Aurinko porotti puiden välistä ja hyttynen kiersi korvasta korvaan.

Kun ininä loppui Virtanen mätkäisi kämmenellään oikean korvansa tienoota ja sai hyttysen hengiltä. Sen ruumis oli murskana, katkenneet jalat sojottivat eri suuntiin. Hyttysen veri oli kirkkaan punaista. Virtasen sormenpäät olivat mustikoista sinisenmustat.  Virtanen pyyhkäisi kätensä puhtaammaksi housujensa reiteen ja nosti katseensa takaisin kohti aiemmin havaitsemaansa mustikkaa.

Siellä se kimalteli polun päässä kuin Inkojen kulta.

Virtanen kiirehti mutta huomasi samalla silmäkulmassaan nopeasti lähestyvän hahmon.

Naapurin ukko!

Virtanen pisti juoksuksi.




---

Krapu, kirjoitushaaste jota ylläpitää Susupetal. 

Tänään haasteena alla oleva kuva (copyright Cara). 

100 sanaa, tyyli vapaa.







Tunnisteet:

Kommentit

  1. SusuPetal6. huhtikuuta 2025 klo 2.12

    Luulenpa, että Virtanen ehtii kampittaa naapurin ukon!

    Korvasta korvaan inisevät hyttyset ovat kuolonsa ansainneet.

    VastaaPoista
  2. Cara6. huhtikuuta 2025 klo 2.50

    Kumpikohan sai mustikan!

    VastaaPoista
  3. AilaKaarina6. huhtikuuta 2025 klo 4.37

    Hitsin hyttyset! Veikkaan, että Virtanen häiriötekijästä huolimatta sai mustikkansa.

    VastaaPoista
  4. Päivi6. huhtikuuta 2025 klo 12.05

    Osuvasti kuvattu mustikkaretki 😄👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VanhaGubbe14. huhtikuuta 2025 klo 0.57

      Välillä siellä sattuu ja tapahtuu, mättäillä.

      Poista
  5. sini7. huhtikuuta 2025 klo 3.01

    Olin varma että Virtanen aiheutti itselleen vamman kun noin läpsii itseään...mutta itikka pääsi vain hengestään..🤣

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VanhaGubbe14. huhtikuuta 2025 klo 0.57

      SIinä on riskinsä kyllä kun alkaa Virtasella käsi käydä!

      Poista
  6. Oriolus7. huhtikuuta 2025 klo 6.43

    Olipas se erikoinen mustikka, kun siitä piti ihan kisailla! Ja joo, mustikat ja hyttyset liittyvät läheisesti toisiinsa :o)

    VastaaPoista
  7. pasanen7. huhtikuuta 2025 klo 8.23

    Vähiin on mustikatkin käyneet, kun viimeisestä jo kilpaillaan...:-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VanhaGubbe14. huhtikuuta 2025 klo 0.58

      Valitettavasti joku oli paljastanut salaisen mustikkapaikan sijainnin! Kynitty!

      Poista
  8. aimarii8. huhtikuuta 2025 klo 9.32

    Kai Virtanen sentään kilpajuoksun voitti ja sai mustikan suuhunsa.Kyllä marjapaikoista ihan oikeasti kiistellään, tosin marjavuosina niitä löytyy, kun jaksaa marjastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VanhaGubbe14. huhtikuuta 2025 klo 0.58

      Jepulis. Kärsivällisyyttä se joskus kysyy jos ei tunne seutuja.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos jos jätät kommentin. Pyrin vastaamaan aina ja jätän jälkiä myös omaan blogiisi kunhan keinumiselta ja kiikkumiselta ehdin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SILMÄPELIÄ

  Virtanen ei saanut naisesta silmiään irti. Sinne, minne nainen kulki, sinne menivät myös Virtasen silmät. Molemmat. Ne olivat painautuneet naiseen niin, että vaikka Virtanen ravisti päätään puolelta toiselle, silmät eivät liikahtaneetkaan.   Virtasen oli pakko ottaa kätensä avuksi. Hän tarttui silmiinsä molemmin käsin. Vasemmalla kädellä vasempaan silmään ja oikealla oikeaan. Hyvän otteen saatuaan Virtanen veti, mutta silmät eivät irronneet.   Kun Virtanen otti molemmilla käsillään kiinni yhdestä silmästä, alkoi silmä liikahdella ja irrota. Anteeksi, Virtanen sanoi naiselle. Tämä voi nyt vähän vihlaista. Sitten Virtanen repäisi silmänsä irti naisen iholta. Nainen kirkaisi. Virtanen hymyili ja sanoi olevansa Virtanen. Vappu, vastasi nainen hämmentyneenä. --- Susupetalin ylläpitämän Krapu-kirjoitushaasteen vastaus 27.4. Haastesana : Vappu. 100 sanaa miten vaan.
14 kommenttia
Lue lisää

Yllätti

Näköjään tässä kävi nyt näin. Ei tässä mitään suurempaa hätää ole. Aika hirveää kyllä ja tuntuu pahalta.  Mutta otetaan rauhallisesti.  Jalat liikkuvat, kädet liikkuu. Kukaan ei ole kuollut eikä mitään hajonnut. Sydän takoo rintaan kyllä ja henki on loppua mutta ei suurempia. Ei voi mitään. Elämä heittelee, ajatteli Virtanen ja pyöritteli päätään, joka olikin kuin pyörremyrskyn jäljiltä.  Molemmat hiukset sojottivat kaikkiin ilmansuuntiin.  Virtanen vaihtoi jalkaansa, jonka seurauksena ylävartalon paino alkoi siirtyä lanteen toiselle lonkalle. Sekin jo helpotti. Virtanen katsoi kaukaisuuteen, joka sijaitsi jossain Prisman parkkipaikan ja taivaalta roikkuvien pilvien välimaastossa. Sori, Virtanen sanoi puhelimeen. Olen nyt vähän pahassa paikassa. Kirjoitushaaste, jota ylläpitää Susupetal. Tällä kerralla aiheena oli tasan sadan sanan teksti jonka alku on ”näköjään tässä kävi nyt näin”.
11 kommenttia
Lue lisää

KIIRETTÄ PITÄÄ

Maantie kulki kaupungin laitamilta kohti etelää. Ei mutkia matkassa. Se oli asvaltoitu 1960-luvulla ja kaipasi korjausta mutta vähäisen liikenteen vuoksi sitä ei koskaan korjattu.  Siinä se silti oli ja sitä pitkin pystyi kulkemaan. Sen pinta oli halkeillut ja muistutti rapeaksi paistetun ruislimpun pintaa. Syvistä railoista pisti esiin vaaleampaa hiekkaa ja soraa. Tien laitaan oli kuivunut sammakko, jonka pinnalla ahersi kaksi muurahaista. Koska tie oli kuin viivoittimella vedetty se näytti matkaavan kaukana edessä ja kapenevan koko ajan niin, että tie katosi pieneen mustaan pisteeseen taivaanrannassa.  Virtanen jatkoi matkaansa. Pitäisi olla kymmenen päivän kuluttua Roomassa, se mietti.  Että ehtiikö sittenkään. -- Kirjoitushaaste, 100 sanaa aiheesta Maantie. Haastetta ylläpitää Susupetal
12 kommenttia
Lue lisää