Siirry pääsisältöön

Hyökkäys on paras puolustus

 

Näinä levottomina maailmanpolitiikan aikoina kun suuret ovat taas alkaneet syödä pienempiään, pidimme Naapurin ukon kanssa hätäkokouksen ja päätimme, että se on loppu nyt. 

Hyökkäys on paras puolustus, totesimme yhteisessä loppulausumassa jonka julkaisimme kansainväliselle lehdistölle aiemmin tänään.

Loppulausuman mukaan suoritamme yleisen liikekannallepanon yhteisesti Baltian, Puolan ja Ukrainan kanssa. Keräämme kaiken raudan joka nurkista löytyy ja suoritamme väkevän offensiivin ja työnnämme venäjän rajat kauemmaksi itään. 

Kaivamme uudelle rajalle syvän ja leveän vallihaudan joka ulottuu Vienanmereltä Kaspian meren eteläosiin. 

Urheat sissijoukkomme sijoittavat rajalle etanapommeja jotka räjähtäessään irrottavat koko hemmetin Venäjän Euroopasta. 

Räjähdyksiä seuraavissa maanjäristyksissä Venäjä irtoaa myös Aasiasta ja alkaa ajelehtia kohti merta.

Jossain Tyynellä valtamerellä se törmäilee jäävuoriin ja myrskyihin sillä seurauksella että hajoaa lopulta pieniksi saariksi keskelle ei mitään.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan nousu tuhoaa lopulta tämän onnettoman maan rippeet hukuttamalla ne hiljalleen nousevien aaltojen alle.

Yhdysvallat onnistuu näistä muutaman pienen saaren pelastamaan ja hinaakin ne sitten Kalifornian rannikolle lomaparatiiseiksi ja hengissä säilyneiden venäläisten reservaatiksi liitettyään ne ensin itseensä uusina osavaltioina.

Siellä missä Venäjä ennen sijaitsi, on tällä hetkellä vain puhdasta, kirkasta vettä.








Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos jos jätät kommentin. Pyrin vastaamaan aina ja jätän jälkiä myös omaan blogiisi kunhan keinumiselta ja kiikkumiselta ehdin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SILMÄPELIÄ

  Virtanen ei saanut naisesta silmiään irti. Sinne, minne nainen kulki, sinne menivät myös Virtasen silmät. Molemmat. Ne olivat painautuneet naiseen niin, että vaikka Virtanen ravisti päätään puolelta toiselle, silmät eivät liikahtaneetkaan.   Virtasen oli pakko ottaa kätensä avuksi. Hän tarttui silmiinsä molemmin käsin. Vasemmalla kädellä vasempaan silmään ja oikealla oikeaan. Hyvän otteen saatuaan Virtanen veti, mutta silmät eivät irronneet.   Kun Virtanen otti molemmilla käsillään kiinni yhdestä silmästä, alkoi silmä liikahdella ja irrota. Anteeksi, Virtanen sanoi naiselle. Tämä voi nyt vähän vihlaista. Sitten Virtanen repäisi silmänsä irti naisen iholta. Nainen kirkaisi. Virtanen hymyili ja sanoi olevansa Virtanen. Vappu, vastasi nainen hämmentyneenä. --- Susupetalin ylläpitämän Krapu-kirjoitushaasteen vastaus 27.4. Haastesana : Vappu. 100 sanaa miten vaan.

Yllätti

Näköjään tässä kävi nyt näin. Ei tässä mitään suurempaa hätää ole. Aika hirveää kyllä ja tuntuu pahalta.  Mutta otetaan rauhallisesti.  Jalat liikkuvat, kädet liikkuu. Kukaan ei ole kuollut eikä mitään hajonnut. Sydän takoo rintaan kyllä ja henki on loppua mutta ei suurempia. Ei voi mitään. Elämä heittelee, ajatteli Virtanen ja pyöritteli päätään, joka olikin kuin pyörremyrskyn jäljiltä.  Molemmat hiukset sojottivat kaikkiin ilmansuuntiin.  Virtanen vaihtoi jalkaansa, jonka seurauksena ylävartalon paino alkoi siirtyä lanteen toiselle lonkalle. Sekin jo helpotti. Virtanen katsoi kaukaisuuteen, joka sijaitsi jossain Prisman parkkipaikan ja taivaalta roikkuvien pilvien välimaastossa. Sori, Virtanen sanoi puhelimeen. Olen nyt vähän pahassa paikassa. Kirjoitushaaste, jota ylläpitää Susupetal. Tällä kerralla aiheena oli tasan sadan sanan teksti jonka alku on ”näköjään tässä kävi nyt näin”.

KIIRETTÄ PITÄÄ

Maantie kulki kaupungin laitamilta kohti etelää. Ei mutkia matkassa. Se oli asvaltoitu 1960-luvulla ja kaipasi korjausta mutta vähäisen liikenteen vuoksi sitä ei koskaan korjattu.  Siinä se silti oli ja sitä pitkin pystyi kulkemaan. Sen pinta oli halkeillut ja muistutti rapeaksi paistetun ruislimpun pintaa. Syvistä railoista pisti esiin vaaleampaa hiekkaa ja soraa. Tien laitaan oli kuivunut sammakko, jonka pinnalla ahersi kaksi muurahaista. Koska tie oli kuin viivoittimella vedetty se näytti matkaavan kaukana edessä ja kapenevan koko ajan niin, että tie katosi pieneen mustaan pisteeseen taivaanrannassa.  Virtanen jatkoi matkaansa. Pitäisi olla kymmenen päivän kuluttua Roomassa, se mietti.  Että ehtiikö sittenkään. -- Kirjoitushaaste, 100 sanaa aiheesta Maantie. Haastetta ylläpitää Susupetal