Siirry pääsisältöön

KIIRETTÄ PITÄÄ

Maantie kulki kaupungin laitamilta kohti etelää.

Ei mutkia matkassa.

Se oli asvaltoitu 1960-luvulla ja kaipasi korjausta mutta vähäisen liikenteen vuoksi sitä ei koskaan korjattu. 

Siinä se silti oli ja sitä pitkin pystyi kulkemaan. Sen pinta oli halkeillut ja muistutti rapeaksi paistetun ruislimpun pintaa. Syvistä railoista pisti esiin vaaleampaa hiekkaa ja soraa. Tien laitaan oli kuivunut sammakko, jonka pinnalla ahersi kaksi muurahaista.

Koska tie oli kuin viivoittimella vedetty se näytti matkaavan kaukana edessä ja kapenevan koko ajan niin, että tie katosi pieneen mustaan pisteeseen taivaanrannassa. 

Virtanen jatkoi matkaansa.

Pitäisi olla kymmenen päivän kuluttua Roomassa, se mietti. 

Että ehtiikö sittenkään.




--



Kirjoitushaaste, 100 sanaa aiheesta Maantie.

Haastetta ylläpitää Susupetal


Kommentit

  1. Kaikki tiet todellakin vievät Roomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne tarinat ja huhut väittävät. Mutta menee niitä onneksi muuallekin, teitä. Vaikka kotiin, metsään tai mökille. Tai jonkun sydämeen :-)

      Poista
  2. Upeita kielikuvioita: "rapeaksi paistetun ruislimpun pinta" <3! Ja tuo "tie näytti matkaavan...", josta tulee hieno liikkeellä olon fiilis. Ja Roomaan astihan sitä mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Useinhan vanhat asvalttipinnat näyttää vähän siltä.

      Poista
  3. Niinpä, kaikki tiet vievät tosiaankin Roomaan.
    Oiskohan kuivuneesta sammakosta ollut Virtaselle matkaevääksi? Olisi sitä nakerrellut tietä kulkiessaan.
    Hieno krapu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei Virtanen sitä sammakkoa edes harkinnut syödä. Se kuolis mieluummin!

      Poista
  4. ...rapeaksi paistetun ruileivän pintaa. Mikä ihana kielikuva. Minä sitten tykkään tyylistäsi kirjoittaa..✍️✍️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kiitos. Mukava kuulla! Toivottavasti käyt jatkossakin tiirailemassa mitä Mummoparka jupisee

      Poista
  5. Pitkä on matka Virtasella, onneksi ei vaaraa eksymisestä, kun tie on suora. Kuvitat mukavasti tien näkymiä ja sen kuntoa. Tekstiäsi mukava lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kiva juttu. Kiitos. Joo, eilen kävelyllä mietin just tuota samaa. Oli niin pitkiä suoria reitillä että olis voinut taivaltaa silmät kiinni.

      Poista
  6. Ei ole tuollainen tie hauskaa talsittavaa, ei. Mutta jos on hyvä motiivi, niin mikäs siinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siinä ajatukset vaihtuu tylsälläkin pätkällä kun vaan jaksaa painaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos jos jätät kommentin. Pyrin vastaamaan aina ja jätän jälkiä myös omaan blogiisi kunhan keinumiselta ja kiikkumiselta ehdin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SILMÄPELIÄ

  Virtanen ei saanut naisesta silmiään irti. Sinne, minne nainen kulki, sinne menivät myös Virtasen silmät. Molemmat. Ne olivat painautuneet naiseen niin, että vaikka Virtanen ravisti päätään puolelta toiselle, silmät eivät liikahtaneetkaan.   Virtasen oli pakko ottaa kätensä avuksi. Hän tarttui silmiinsä molemmin käsin. Vasemmalla kädellä vasempaan silmään ja oikealla oikeaan. Hyvän otteen saatuaan Virtanen veti, mutta silmät eivät irronneet.   Kun Virtanen otti molemmilla käsillään kiinni yhdestä silmästä, alkoi silmä liikahdella ja irrota. Anteeksi, Virtanen sanoi naiselle. Tämä voi nyt vähän vihlaista. Sitten Virtanen repäisi silmänsä irti naisen iholta. Nainen kirkaisi. Virtanen hymyili ja sanoi olevansa Virtanen. Vappu, vastasi nainen hämmentyneenä. --- Susupetalin ylläpitämän Krapu-kirjoitushaasteen vastaus 27.4. Haastesana : Vappu. 100 sanaa miten vaan.

Yllätti

Näköjään tässä kävi nyt näin. Ei tässä mitään suurempaa hätää ole. Aika hirveää kyllä ja tuntuu pahalta.  Mutta otetaan rauhallisesti.  Jalat liikkuvat, kädet liikkuu. Kukaan ei ole kuollut eikä mitään hajonnut. Sydän takoo rintaan kyllä ja henki on loppua mutta ei suurempia. Ei voi mitään. Elämä heittelee, ajatteli Virtanen ja pyöritteli päätään, joka olikin kuin pyörremyrskyn jäljiltä.  Molemmat hiukset sojottivat kaikkiin ilmansuuntiin.  Virtanen vaihtoi jalkaansa, jonka seurauksena ylävartalon paino alkoi siirtyä lanteen toiselle lonkalle. Sekin jo helpotti. Virtanen katsoi kaukaisuuteen, joka sijaitsi jossain Prisman parkkipaikan ja taivaalta roikkuvien pilvien välimaastossa. Sori, Virtanen sanoi puhelimeen. Olen nyt vähän pahassa paikassa. Kirjoitushaaste, jota ylläpitää Susupetal. Tällä kerralla aiheena oli tasan sadan sanan teksti jonka alku on ”näköjään tässä kävi nyt näin”.