Mitähän toikin tossa mumisee.
Ihme tyyppi. Menis töihin. Onneton.
Vaimo jätti. Lapsi kuoli. Paksusuoli. Pakkoko sen tossa vieressä. Yksin minäkin olen. Mutta ei tiiä.
Ei katso silmiin. Mä vilkaisen. Rahat loppu. Heiluttelee polvia. Mitä.
Lähtis pois. Kamalan levoton. Kengät ihan märät. Kauhee lätäkkö. Fleda ihan rasvane.
Ehkä se venaa jotain. Vai onks se istunu tässä koko päivän. Onhan se hirveetä jos ei oo oikeesti ketää.
Kamalan kylmää.
Spurguja ei oo enää. Ne on kaikki kuolleet. Nyt on paljon muuta.
Ärsyttävää. Pakko kuunnella. Sen rotsikin rahisee. Mitä se nyt.
Lähteeks se. Jes. Sinne meni.
Saakeli.
Sen pipo jäi.
Mä huudan..
Helou erikeeper, pitkästä aikaa tervetuloa takaisin blogimaailmaan!
VastaaPoistaKumman nimen haluat, että laitan osallistujien listaan: erikeeperin tai Mummoparan? Nyt laitoin erikeeperin.
Läheisyys tekee hermostuneeksi! Eikä malta olla kyttäämättä kaiken aikaa, tuttu juttu :D
Kivaa, kun osallistuit krapuun. Joka sunnuntai tulee uusi haaste, ollaan krapuiltu jo kuusi vuotta!
Laitatko vielä tuohon kommenttiosioon mahdollisuuden, että voi kommentoida, mikäli ei ole blogger-tunnusta eli että name/url riittää.
Oikea kyttäämisen ammattilainen!
VastaaPoistaMonenlaisia havaintoja kyttääjällä, enimmäkseen negatiivisia. Elämäntehtävä tuokin. :)
VastaaPoistaSellaista se on ihmisen luonto, vaikka ei soisi.
VastaaPoistaVieressä istuva lähimmäinen kiinnostaa kuitenkin ja sympatiaakin löytyy: "Onhan se hirveetä jos ei oo oikeesti ketää."
VastaaPoistaNoin se menee. Kun on itekseen, niin on mukavaa ajankulua ajatella puoli jupisten, mitä silmä näkee.
VastaaPoistaSiinä rajoilla, että sietää toista, heiluu mielessä monenlaisia ajatuksia.
VastaaPoistaAika raskaalta tuntuu hänen elämänsä, itsekseen jupista..
VastaaPoistaHyvin kuvasit pään sisäistä jupinaa. Juuri tuollaista se pahimmillaan on!
VastaaPoista