Siirry pääsisältöön

Lähimmäiset

Mitähän toikin tossa mumisee. 

Ihme tyyppi. Menis töihin. Onneton. 

Vaimo jätti. Lapsi kuoli. Paksusuoli. Pakkoko sen tossa vieressä. Yksin minäkin olen. Mutta ei tiiä. 

Ei katso silmiin. Mä vilkaisen. Rahat loppu. Heiluttelee polvia. Mitä. 

Lähtis pois. Kamalan levoton. Kengät ihan märät. Kauhee lätäkkö. Fleda ihan rasvane. 

Ehkä se venaa jotain. Vai onks se istunu tässä koko päivän. Onhan se hirveetä jos ei oo oikeesti ketää.

Kamalan kylmää. 

Spurguja ei oo enää. Ne on kaikki kuolleet. Nyt on paljon muuta. 

Ärsyttävää. Pakko kuunnella. Sen rotsikin rahisee. Mitä se nyt. 

Lähteeks se. Jes. Sinne meni. 

Saakeli. 

Sen pipo jäi. 

Mä huudan..

Tunnisteet:

Kommentit

  1. SusuPetal20. tammikuuta 2025 klo 6.34

    Helou erikeeper, pitkästä aikaa tervetuloa takaisin blogimaailmaan!
    Kumman nimen haluat, että laitan osallistujien listaan: erikeeperin tai Mummoparan? Nyt laitoin erikeeperin.

    Läheisyys tekee hermostuneeksi! Eikä malta olla kyttäämättä kaiken aikaa, tuttu juttu :D

    Kivaa, kun osallistuit krapuun. Joka sunnuntai tulee uusi haaste, ollaan krapuiltu jo kuusi vuotta!

    Laitatko vielä tuohon kommenttiosioon mahdollisuuden, että voi kommentoida, mikäli ei ole blogger-tunnusta eli että name/url riittää.

    VastaaPoista
  2. Cara20. tammikuuta 2025 klo 6.50

    Oikea kyttäämisen ammattilainen!

    VastaaPoista
  3. anli itse20. tammikuuta 2025 klo 9.09

    Monenlaisia havaintoja kyttääjällä, enimmäkseen negatiivisia. Elämäntehtävä tuokin. :)

    VastaaPoista
  4. aino harjula21. tammikuuta 2025 klo 2.01

    Sellaista se on ihmisen luonto, vaikka ei soisi.

    VastaaPoista
  5. AilaKaarina21. tammikuuta 2025 klo 5.34

    Vieressä istuva lähimmäinen kiinnostaa kuitenkin ja sympatiaakin löytyy: "Onhan se hirveetä jos ei oo oikeesti ketää."

    VastaaPoista
  6. aimarii21. tammikuuta 2025 klo 7.22

    Noin se menee. Kun on itekseen, niin on mukavaa ajankulua ajatella puoli jupisten, mitä silmä näkee.

    VastaaPoista
  7. pasanen21. tammikuuta 2025 klo 11.51

    Siinä rajoilla, että sietää toista, heiluu mielessä monenlaisia ajatuksia.

    VastaaPoista
  8. sini22. tammikuuta 2025 klo 3.25

    Aika raskaalta tuntuu hänen elämänsä, itsekseen jupista..

    VastaaPoista
  9. Oriolus24. tammikuuta 2025 klo 0.23

    Hyvin kuvasit pään sisäistä jupinaa. Juuri tuollaista se pahimmillaan on!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos jos jätät kommentin. Pyrin vastaamaan aina ja jätän jälkiä myös omaan blogiisi kunhan keinumiselta ja kiikkumiselta ehdin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oil on canvas

  Varpusten lukumäärä on romahtanut, sanoi Naapurin ukko. Ei täällä pihamaalla tapaa enää kuin harakoita, se jatkoi ja otti leveämmän haara-asennon ja paremman otteen siveltimestään jolla se sitten laveerasi taivasta. Taulun etualalle se oli luonnostellut varpusen henkitoreisiin ja taivaalle putoavat kyyneleet. Naapurin ukko kuivasi silmäkulmansa kämmenen syrjään ja nyyhkäisi, että vain vahvimmat selviävät. Että varpunen on liian heikko kilpailija tässä elämänmuotojen ja yhteiskuntien armottomassa taistelussa.  Harakat alkoivat nauraa omenapuun oksalla. Ne keinuttelivat ja keikuttelivat kehoaan ja pyrstöään niin kuin harakoilla on tapana.  Onpa sentään harakoita, tuumasi Naapurin ukko, veti viimeiset siveltimen vedot ja signeerasi taulun sen oikeaan alakulmaan.
15 kommenttia
Lue lisää

Marseljeesi

Musta tuntuu, että runous on kuin kynttilä. Mieti nyt.  Joku sytyttää kynttilän ja sen liekki alkaa lepattaa.  Just niin kuin runotkin parhaimmillaan alkavat lepattaa sydänalassa, kynttilän liekki lepattaa kynttilässä, sen sydämessä.  Runot lämmittävät ja lohduttavat.  Niissä on kaikki tunteet ja ne voivat olla vaarallisiakin niin kuin liekit päästessään irti kynttilästä tai niiden tarttuessa vieressä oleviin, liekkiä odottaviin kynttilöihin, jotka voivat muuttaa maailmaa tai tuhota sen.  Niin kuin joku vallankumous. Kansojen ylle voi nousta kaikkia yhdistävä laulu. Mutta mitäs jos sataa vettä tai ei vaan ole stidejä? No silloin ei tuli pala mutta joku voi silti kirjoittaa runon joka sytyttää. --
16 kommenttia
Lue lisää

Yllätti

Näköjään tässä kävi nyt näin. Ei tässä mitään suurempaa hätää ole. Aika hirveää kyllä ja tuntuu pahalta.  Mutta otetaan rauhallisesti.  Jalat liikkuvat, kädet liikkuu. Kukaan ei ole kuollut eikä mitään hajonnut. Sydän takoo rintaan kyllä ja henki on loppua mutta ei suurempia. Ei voi mitään. Elämä heittelee, ajatteli Virtanen ja pyöritteli päätään, joka olikin kuin pyörremyrskyn jäljiltä.  Molemmat hiukset sojottivat kaikkiin ilmansuuntiin.  Virtanen vaihtoi jalkaansa, jonka seurauksena ylävartalon paino alkoi siirtyä lanteen toiselle lonkalle. Sekin jo helpotti. Virtanen katsoi kaukaisuuteen, joka sijaitsi jossain Prisman parkkipaikan ja taivaalta roikkuvien pilvien välimaastossa. Sori, Virtanen sanoi puhelimeen. Olen nyt vähän pahassa paikassa. Kirjoitushaaste, jota ylläpitää Susupetal. Tällä kerralla aiheena oli tasan sadan sanan teksti jonka alku on ”näköjään tässä kävi nyt näin”.
11 kommenttia
Lue lisää