Siirry pääsisältöön

Lähimmäiset

Mitähän toikin tossa mumisee. 

Ihme tyyppi. Menis töihin. Onneton. 

Vaimo jätti. Lapsi kuoli. Paksusuoli. Pakkoko sen tossa vieressä. Yksin minäkin olen. Mutta ei tiiä. 

Ei katso silmiin. Mä vilkaisen. Rahat loppu. Heiluttelee polvia. Mitä. 

Lähtis pois. Kamalan levoton. Kengät ihan märät. Kauhee lätäkkö. Fleda ihan rasvane. 

Ehkä se venaa jotain. Vai onks se istunu tässä koko päivän. Onhan se hirveetä jos ei oo oikeesti ketää.

Kamalan kylmää. 

Spurguja ei oo enää. Ne on kaikki kuolleet. Nyt on paljon muuta. 

Ärsyttävää. Pakko kuunnella. Sen rotsikin rahisee. Mitä se nyt. 

Lähteeks se. Jes. Sinne meni. 

Saakeli. 

Sen pipo jäi. 

Mä huudan..

Tunnisteet:

Kommentit

  1. SusuPetal20. tammikuuta 2025 klo 6.34

    Helou erikeeper, pitkästä aikaa tervetuloa takaisin blogimaailmaan!
    Kumman nimen haluat, että laitan osallistujien listaan: erikeeperin tai Mummoparan? Nyt laitoin erikeeperin.

    Läheisyys tekee hermostuneeksi! Eikä malta olla kyttäämättä kaiken aikaa, tuttu juttu :D

    Kivaa, kun osallistuit krapuun. Joka sunnuntai tulee uusi haaste, ollaan krapuiltu jo kuusi vuotta!

    Laitatko vielä tuohon kommenttiosioon mahdollisuuden, että voi kommentoida, mikäli ei ole blogger-tunnusta eli että name/url riittää.

    VastaaPoista
  2. Cara20. tammikuuta 2025 klo 6.50

    Oikea kyttäämisen ammattilainen!

    VastaaPoista
  3. anli itse20. tammikuuta 2025 klo 9.09

    Monenlaisia havaintoja kyttääjällä, enimmäkseen negatiivisia. Elämäntehtävä tuokin. :)

    VastaaPoista
  4. aino harjula21. tammikuuta 2025 klo 2.01

    Sellaista se on ihmisen luonto, vaikka ei soisi.

    VastaaPoista
  5. AilaKaarina21. tammikuuta 2025 klo 5.34

    Vieressä istuva lähimmäinen kiinnostaa kuitenkin ja sympatiaakin löytyy: "Onhan se hirveetä jos ei oo oikeesti ketää."

    VastaaPoista
  6. aimarii21. tammikuuta 2025 klo 7.22

    Noin se menee. Kun on itekseen, niin on mukavaa ajankulua ajatella puoli jupisten, mitä silmä näkee.

    VastaaPoista
  7. pasanen21. tammikuuta 2025 klo 11.51

    Siinä rajoilla, että sietää toista, heiluu mielessä monenlaisia ajatuksia.

    VastaaPoista
  8. sini22. tammikuuta 2025 klo 3.25

    Aika raskaalta tuntuu hänen elämänsä, itsekseen jupista..

    VastaaPoista
  9. Oriolus24. tammikuuta 2025 klo 0.23

    Hyvin kuvasit pään sisäistä jupinaa. Juuri tuollaista se pahimmillaan on!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos jos jätät kommentin. Pyrin vastaamaan aina ja jätän jälkiä myös omaan blogiisi kunhan keinumiselta ja kiikkumiselta ehdin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SILMÄPELIÄ

  Virtanen ei saanut naisesta silmiään irti. Sinne, minne nainen kulki, sinne menivät myös Virtasen silmät. Molemmat. Ne olivat painautuneet naiseen niin, että vaikka Virtanen ravisti päätään puolelta toiselle, silmät eivät liikahtaneetkaan.   Virtasen oli pakko ottaa kätensä avuksi. Hän tarttui silmiinsä molemmin käsin. Vasemmalla kädellä vasempaan silmään ja oikealla oikeaan. Hyvän otteen saatuaan Virtanen veti, mutta silmät eivät irronneet.   Kun Virtanen otti molemmilla käsillään kiinni yhdestä silmästä, alkoi silmä liikahdella ja irrota. Anteeksi, Virtanen sanoi naiselle. Tämä voi nyt vähän vihlaista. Sitten Virtanen repäisi silmänsä irti naisen iholta. Nainen kirkaisi. Virtanen hymyili ja sanoi olevansa Virtanen. Vappu, vastasi nainen hämmentyneenä. --- Susupetalin ylläpitämän Krapu-kirjoitushaasteen vastaus 27.4. Haastesana : Vappu. 100 sanaa miten vaan.
14 kommenttia
Lue lisää

Oil on canvas

  Varpusten lukumäärä on romahtanut, sanoi Naapurin ukko. Ei täällä pihamaalla tapaa enää kuin harakoita, se jatkoi ja otti leveämmän haara-asennon ja paremman otteen siveltimestään jolla se sitten laveerasi taivasta. Taulun etualalle se oli luonnostellut varpusen henkitoreisiin ja taivaalle putoavat kyyneleet. Naapurin ukko kuivasi silmäkulmansa kämmenen syrjään ja nyyhkäisi, että vain vahvimmat selviävät. Että varpunen on liian heikko kilpailija tässä elämänmuotojen ja yhteiskuntien armottomassa taistelussa.  Harakat alkoivat nauraa omenapuun oksalla. Ne keinuttelivat ja keikuttelivat kehoaan ja pyrstöään niin kuin harakoilla on tapana.  Onpa sentään harakoita, tuumasi Naapurin ukko, veti viimeiset siveltimen vedot ja signeerasi taulun sen oikeaan alakulmaan.
15 kommenttia
Lue lisää
  Pölynimurikauppias     Viikon sadas ovi, eikä yhtään pokaa. Mutta kukapa näitä pettymyksiä laskee, ajatteli Virtanen ja soitti ovikelloa numero 101. Ovikello kaikui porraskäytävässä mutta kukaan ei tullut avaamaan. Oven takana oli joku, Virtanen oli siitä varma. Sellaisen oppii aistimaan, kun tarpeeksi kiertää. Hengityksen läsnäolon tuntee oven läpi. Virtanen soitti kelloa uudestaan. Joku tirskui viereisessä huoneistossa. Kolmas painallus. Ei mitään. Virtanen kohensi jaloissaan olevan pölynimurin asentoa. Imurin letku kiemursi ja kolahti lattialle.   Virtanen pyyhki silmäkulmastaan kyyneleen ja poskeltaan jo sinne vyöryneet. Ruskean puvun hiha oli karheaa tweediä. Oli raskasta hengittää. Häkki, jonka Virtanen tunsi ympärillään, kiristyi.   Seuraava ovi. Se on jo perinne.         -- Krapu, kirjoitushaaste jota ylläpitää Susupetal. Tasan sadan sanan kirjoitus annetusta aiheesta. Täll...
7 kommenttia
Lue lisää