Siirry pääsisältöön

Lähimmäiset

Mitähän toikin tossa mumisee. 

Ihme tyyppi. Menis töihin. Onneton. 

Vaimo jätti. Lapsi kuoli. Paksusuoli. Pakkoko sen tossa vieressä. Yksin minäkin olen. Mutta ei tiiä. 

Ei katso silmiin. Mä vilkaisen. Rahat loppu. Heiluttelee polvia. Mitä. 

Lähtis pois. Kamalan levoton. Kengät ihan märät. Kauhee lätäkkö. Fleda ihan rasvane. 

Ehkä se venaa jotain. Vai onks se istunu tässä koko päivän. Onhan se hirveetä jos ei oo oikeesti ketää.

Kamalan kylmää. 

Spurguja ei oo enää. Ne on kaikki kuolleet. Nyt on paljon muuta. 

Ärsyttävää. Pakko kuunnella. Sen rotsikin rahisee. Mitä se nyt. 

Lähteeks se. Jes. Sinne meni. 

Saakeli. 

Sen pipo jäi. 

Mä huudan..

Tunnisteet:

Kommentit

  1. SusuPetal20. tammikuuta 2025 klo 6.34

    Helou erikeeper, pitkästä aikaa tervetuloa takaisin blogimaailmaan!
    Kumman nimen haluat, että laitan osallistujien listaan: erikeeperin tai Mummoparan? Nyt laitoin erikeeperin.

    Läheisyys tekee hermostuneeksi! Eikä malta olla kyttäämättä kaiken aikaa, tuttu juttu :D

    Kivaa, kun osallistuit krapuun. Joka sunnuntai tulee uusi haaste, ollaan krapuiltu jo kuusi vuotta!

    Laitatko vielä tuohon kommenttiosioon mahdollisuuden, että voi kommentoida, mikäli ei ole blogger-tunnusta eli että name/url riittää.

    VastaaPoista
  2. Cara20. tammikuuta 2025 klo 6.50

    Oikea kyttäämisen ammattilainen!

    VastaaPoista
  3. anli itse20. tammikuuta 2025 klo 9.09

    Monenlaisia havaintoja kyttääjällä, enimmäkseen negatiivisia. Elämäntehtävä tuokin. :)

    VastaaPoista
  4. aino harjula21. tammikuuta 2025 klo 2.01

    Sellaista se on ihmisen luonto, vaikka ei soisi.

    VastaaPoista
  5. AilaKaarina21. tammikuuta 2025 klo 5.34

    Vieressä istuva lähimmäinen kiinnostaa kuitenkin ja sympatiaakin löytyy: "Onhan se hirveetä jos ei oo oikeesti ketää."

    VastaaPoista
  6. aimarii21. tammikuuta 2025 klo 7.22

    Noin se menee. Kun on itekseen, niin on mukavaa ajankulua ajatella puoli jupisten, mitä silmä näkee.

    VastaaPoista
  7. pasanen21. tammikuuta 2025 klo 11.51

    Siinä rajoilla, että sietää toista, heiluu mielessä monenlaisia ajatuksia.

    VastaaPoista
  8. sini22. tammikuuta 2025 klo 3.25

    Aika raskaalta tuntuu hänen elämänsä, itsekseen jupista..

    VastaaPoista
  9. Oriolus24. tammikuuta 2025 klo 0.23

    Hyvin kuvasit pään sisäistä jupinaa. Juuri tuollaista se pahimmillaan on!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos jos jätät kommentin. Pyrin vastaamaan aina ja jätän jälkiä myös omaan blogiisi kunhan keinumiselta ja kiikkumiselta ehdin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SILMÄPELIÄ

  Virtanen ei saanut naisesta silmiään irti. Sinne, minne nainen kulki, sinne menivät myös Virtasen silmät. Molemmat. Ne olivat painautuneet naiseen niin, että vaikka Virtanen ravisti päätään puolelta toiselle, silmät eivät liikahtaneetkaan.   Virtasen oli pakko ottaa kätensä avuksi. Hän tarttui silmiinsä molemmin käsin. Vasemmalla kädellä vasempaan silmään ja oikealla oikeaan. Hyvän otteen saatuaan Virtanen veti, mutta silmät eivät irronneet.   Kun Virtanen otti molemmilla käsillään kiinni yhdestä silmästä, alkoi silmä liikahdella ja irrota. Anteeksi, Virtanen sanoi naiselle. Tämä voi nyt vähän vihlaista. Sitten Virtanen repäisi silmänsä irti naisen iholta. Nainen kirkaisi. Virtanen hymyili ja sanoi olevansa Virtanen. Vappu, vastasi nainen hämmentyneenä. --- Susupetalin ylläpitämän Krapu-kirjoitushaasteen vastaus 27.4. Haastesana : Vappu. 100 sanaa miten vaan.
14 kommenttia
Lue lisää

Yllätti

Näköjään tässä kävi nyt näin. Ei tässä mitään suurempaa hätää ole. Aika hirveää kyllä ja tuntuu pahalta.  Mutta otetaan rauhallisesti.  Jalat liikkuvat, kädet liikkuu. Kukaan ei ole kuollut eikä mitään hajonnut. Sydän takoo rintaan kyllä ja henki on loppua mutta ei suurempia. Ei voi mitään. Elämä heittelee, ajatteli Virtanen ja pyöritteli päätään, joka olikin kuin pyörremyrskyn jäljiltä.  Molemmat hiukset sojottivat kaikkiin ilmansuuntiin.  Virtanen vaihtoi jalkaansa, jonka seurauksena ylävartalon paino alkoi siirtyä lanteen toiselle lonkalle. Sekin jo helpotti. Virtanen katsoi kaukaisuuteen, joka sijaitsi jossain Prisman parkkipaikan ja taivaalta roikkuvien pilvien välimaastossa. Sori, Virtanen sanoi puhelimeen. Olen nyt vähän pahassa paikassa. Kirjoitushaaste, jota ylläpitää Susupetal. Tällä kerralla aiheena oli tasan sadan sanan teksti jonka alku on ”näköjään tässä kävi nyt näin”.
11 kommenttia
Lue lisää

KIIRETTÄ PITÄÄ

Maantie kulki kaupungin laitamilta kohti etelää. Ei mutkia matkassa. Se oli asvaltoitu 1960-luvulla ja kaipasi korjausta mutta vähäisen liikenteen vuoksi sitä ei koskaan korjattu.  Siinä se silti oli ja sitä pitkin pystyi kulkemaan. Sen pinta oli halkeillut ja muistutti rapeaksi paistetun ruislimpun pintaa. Syvistä railoista pisti esiin vaaleampaa hiekkaa ja soraa. Tien laitaan oli kuivunut sammakko, jonka pinnalla ahersi kaksi muurahaista. Koska tie oli kuin viivoittimella vedetty se näytti matkaavan kaukana edessä ja kapenevan koko ajan niin, että tie katosi pieneen mustaan pisteeseen taivaanrannassa.  Virtanen jatkoi matkaansa. Pitäisi olla kymmenen päivän kuluttua Roomassa, se mietti.  Että ehtiikö sittenkään. -- Kirjoitushaaste, 100 sanaa aiheesta Maantie. Haastetta ylläpitää Susupetal
12 kommenttia
Lue lisää